Pääkaupunkiseudun musiikillisesta kehdosta löytyy (luonnollisesti alueelle keskittyneiden nuorten ihmisten johdosta) jatkuvasti uusia popmusiikin kirkkaimpaan kärkeen tähtääviä kepittäjiä ja hopittajia. Vuonna 2001 perustettu Shred kuuluu tuohon kepittäjä-ryhmään energisellä voimapoprockailullaan. Yhtye nimeää itse sivuillaan monista vaikuttajistaan Bushin ja Weezerin, vaikka itsekin myöntävät myös tummempia sävyjä soitostaan irtoavan. Ja niinhän tuo taitaa tosiaan olla.

Valtavasta yrittäjämäärästä edukseen erottuminen on se suuri kynnys monille artisteille ja tämän kynnyksen juurella on myös Shred. Vaikka suhteellisen melankolinen poprock yhdistettynä energiseen soittoon ja laulaja-kitaristi Miika Puputin taitavaan englanninääntämiseen ei olekaan missään mielessä huonoa tai tylsää, ei tuoreelta kolmen kappaleen demolta nouse myöskään sen erikoisempia hienouksia. Kaipaisin ehkä jotain omalaatuista tai leimaavaa, josta voisi huoletta todeta Ai tämä on se Shred-yhtyeen oma juttu. Ehkäpä vaadin liikoja.

Kappaleista kakkosraita Snowflake Factory nousee muiden yläpuolelle sekä sanoituksen idean että soiton puolesta. Rauhallinen säe nousee mukavasti massiivisempaan kertoon, sanoituksen jäisen luminen maalailu on jotenkin mukavan tässä ja nyt. Heti oven ulkopuolellahan tuo lumihiutaletehdas toimii. Kaadun hankeen ja lumi hiljalleen peittää minut, kuten niin monet ennen minua...pääsinköhän ajatukseen sisälle? Eivätkähän nuo Fool ja The Truthkaan mitään kökkömateriaalia ole, joten Shred on hyvällä tiellä. Toinen juttu onkin sitten tuon tien lopullinen suunta ja milloin seuraava risteys tulee vastaan? Ei kai muuta kuin kartta käteen ja menoksi!