Masterstroke: As Days Grow Darker

Dynamic Arts

Ensimmäinen reaktio tätä kuunnellessa oli iso pettymys. Eurooppaakin nähnyt Masterstroke antoi reilu vuosi sitten Sleep-levyllään niin vahvaa näyttöä, että tältä kolmannelta albumilta oli lupa odottaa todellista metallitaidetta. Valitettavasti parin ensimmäisen pyöräytyksen ajan As Days Grow Darker löi lähes totaalisesti tyhjää, ehdin jo hätääntyäkin. Hiljalleen biisit alkoivat kuitenkin avautumaan paremmin, mutta Sleepin veroiseksi albumiksi uutukaisesta ei ole, vaikka sitä miten päin kuuntelisi.

Uusi Masterstroke jättää koskettimille entistä vähemmän tilaa. Tutut kiipparileadit on karsittu lähes kokonaan pois, ja uuden, atmosfäärisempää fiilistä tavoittelevan linjauksen myötä koskettimet ovat kuin tunnelmaa luovan taustakankaan asemassa. Biisit ovat nyt tykimpiä ja kitaravetoisempia, ja isojen kertsien toivossa taivaita pyritään maalaamaan uusiksi. Hieman moniulotteisemman sävellystyön myötä koukut ja fiilikset alkavat kurkistella esiin vasta pienen tunnustelun jälkeen.

Polvilleen pudottavat kertosäkeet ovat vähentyneet ratkaisevasti. Wait For the Fall ja As Days Grow Darker avaavat levyn vahvasti saaden tukea vielä Unstoppablelta sekä Inside Myselfilta, mutta niin vain käy etten enää löydä Masterstrokelta niitä teräviä melodisia koukkuja läheskään yhtä paljon kuin vanhemmasta tuotannosta. Parhaimmillaan kaikki toimii oikein hyvin loistavien laulusuoritusten johdolla, mutta ihanjeesin kanssa tehdään liiaksi tuttavuutta. En tiedä hämääkö uusi tyyli vai onko syynä liian korkeat odotukset, mutta sellainen levy As Days Grow Darker mielestäni on: ihan jees.