Soap & Skin: Lovetune For Vacuum

PIAS/Coach

Utuista piano-tunnelmointia hauraan kantavalla kaiho-laululla ja tummilla humina-maalauksilla soittava Soap & Skin on itävaltalaisen Anja Plaschgin sooloyhtye. Lovetune For Vacuum on nuoren wieniläis-neidon debyyttipitkäsoitto, jota pohjusti edellisvuotinen EP ja vierailut useammalla kokoelmajulkaisulla. Vaikka Anjan musiikissa on jatkuvasti sellainen kohtalokkaan dramaattinen jännite, tumma lataus, on kokonaisuus kuitenkin ambient-henkisesti raukea ja kiireetön. Ei kuitenkaan missään kohtaa leikittelevä, vaan hyvin vakava. Välillä kaari myös syöksyy, mutta hallitusti. Pianokin saa jäädä ajoittain sivuun elektronisen huminavaelluksen tieltä.

Etenevyys-vaihde S&S:llä on siis raukean hissutteleva ja maisemat kaartuvat tummina ohi. Laulutyyli väräjää korkean humisevana. Siinä missä avausraita Sleep on todella molli, on heti Cry Wolfilla kosolti positiivisempi ilme, mutta siinäkin kokonaisuutta leimaa haikeus. Kaarta katkotaan efektisesti ja harmoniaa rikotaan tietoisesti, vaikka kappaleen kaarta ei toki kokonaan katkaista. Thanatoksen mahtipontisen traagisuuden jälkeen harmooni-soundinen, pienuudesta taivaisiin kaartava Extinguish Me tasapainottaa ilmettä hyvin. Turbine Wombin instrumentaalinen kuulaus, Cynthian kasvavat aallot ja Fall Foliagen rauhan tunteesta tummaan usvaiseen elektro-sykkeeseen kasvava piano-vaellus ovat kaikki osa samaa kirjoitusta mutta tuovat omaa sävyään palettiin. Riisutumpi Spiracle nousee suoraviivaisempana kappaleena esiin. Samoin heti perässä kirkkaasti sormioiva Mr. Gaunt pt. 1000 jousineen osuu keskelle. Toki myös Marche Funebren kaltainen elektro-valleilu puolustaa hyvin paikkaansa keitoksessa.

Kaiken kaikkiaan nuoren itävaltalais-artistin debyytti jättää vahvan maun. Vaikka vastaavaa piano-vetoista maalailua on toki kuullut paljon eikä tumma ambient-maailmakaan ole ennen kuulematonta, ovat nämä elementit Soap & Skinillä toimivassa tumman maalaavassa harmoniassa. Vakavamielisempiin ja öisempiin musiikkihetkiin.