Acid Drinkers: Verses of Steel

Regain

Behemoth, Vader, Decapitated... Puolasta tulee kovatasoista metallia, sitä ei voi kukaan kiistää. Acid Drinkers on jäänyt minulle nimeä lukuun ottamatta entuudestaan tuntemattomaksi, vaikka onkin perustettu jo vuonna 1986. Kotisivut eivät paljon mysteeriä selvitä, tietoa on erittäin nihkeästi saatavilla muutenkin. Tällä voi olla tekemistä myös sen kanssa, ettei Acid Drinkers yksinkertaisesti ole luonut ulkomailla nimeä, vaikka levyjä on takana pitkälle toistakymmentä. Suurimpia keikkasaavutuksia historiikissaan mainitsevat olevan mm. Węgorzewon, Przystanek Woodstockin sekä Odjazdyn. Tämä kielisi lähinnä puolalaisesta ilmiöstä, joten keskitytään nyt sitten vain ja ainoastaan käsillä olevaan – uuteen levyyn nimeltä Verses Of Steel.

Thrashia tässä veivataan, tämä käy hyvin selväksi jo alkusekunneilla. Valitettavasti vain bändin taso ei ole mitenkään erityisen kova. Perussoitot kyllä kulkevat, mutta jotenkin tästä jää nyt tahattoman koominen vaikutelma. Pikkuhiljaa selviää raa´alla tavalla miksi bändi on jäänyt suhteellisen tuntemattomaksi: tässä ei yksinkertaisesti ole mitään, mitä Kreator tai Destruction ei olisi jo tehnyt sata kertaa paremmin. Lyriikat ovat jopa raivostuttavan huonot, edes surkeimmat saksahevarit eivät keksi lauseita, kuten ”We died before we start to live”, tai ”In a black sail wrapped”. Acid Drinkersillä nämä ovat yltäneet biisien nimiksi asti. Laulaja ei oikein tunnu keksivän huutaisiko vai laulaisiko – itse suosittelisin karjuntaa suolenpohjia myöten, silloin ainakaan noloista sanoista ei saisi selvää. Ilkka Alankokin laulaa paremmin englanniksi kuin Tomasz Pukacki. Ihmettelen suuresti, miten tämä bändi on voitu palkita joskus Puolan parhaana metalliaktina. Ehkä taso on vain vuosien saatossa laskenut, mene ja tiedä. Tekihän Exoduskin välillä kauheaa kissankidutusta, vain palatakseen myöhemmin takaisin ruotuun.

Tappotylsä metalli on nykypäivän rutto. En osaa thrash-bändien kohdalla olla vertaamatta kaikkea rankkuustasossa aina siihen kovimpaan, eli Slayeriin. Acid Drinkers eroaa Arayan legioonasta kuin ekaluokkalaisen savikippo kiinalaisesta posliinista. Muodotonta, tylsää ja mikä pahinta – noloa huttua, jonka tekemättä jättäminen ei olisi haitannut ketään. Tätä kauheampaa on enää suomenkielinen särökitaralla soitettu iskelmähevi, niin huonoa ei sentään Acid Drinkerskään ole. Siitä pisteen puolikas ykkösen päälle.