Molly Grows Up: Sunbaked Flower

Pääruoka

Vaikka Seattle-soundin kulta-ajat ovat viitisentoista vuoden takana, elää grungen perintö vahvana. Tästä esimerkiksi käy turkulainen albumidebytantti Molly Grows Up, jonka mukavan rosoinen rock on täynnä muistumia Kurt Cobainista ja kauhtuneista flanellipaidoista. Ei Molly Grows Up mikään Nirvanaa apinoiva lauma kuitenkaan ole, vaan yhtye koostaa musiikkinsa laajasti rockin eri tyylisuuntia yhdistelemällä.

Albumin avaava Absinthc varastaa heti mielenkiinnon sopivan epävireisellä, mutkittelevalla riffillä. Soundit ovat tuhdit, ja laulaja Juha Niskala väläyttelee rääkyjänlahjojaan. Myös kakkosbiisi Nevermore kuulostaa perin hyvältä, vaikka kertosäe on laiska. Molly Grows Upin soitossa kuuluu ahkera keikkailu ja homma toimii, mutta loppujen lopuksi kappaleista jää kovin vähän käteen.

Sunbaked Flower on hyvin riffipohjainen levy, ja niissä Molly Grows Up onkin selkeästi parhaimmillaan. Esimerkiksi Smotherin riffi imee kuin alipaine. Tämän kääntöpuolena on se, että kappaleista jää harvoin mitään muuta mieleen. Säkeistöt ja kertosäkeet ovat kuin täytettä mureiden kitaraosuuksien välillä. Jos yhtye saa seuraaville tuotoksilleen ladattua tukun Singalongin tasoisia melodiakoukkuja, muuttunee ääni meikäläisenkin kellossa.