Luxury Spit: We Are The Universe

Eine Symphonie Des Grauens II

Radiopuhelimien basisti Antti Annusen johtama nelimiehinen Luxury Spit ei ole mikään uusi yhtye. Tuore We Are The Universe on silti vasta yhtyeen kakkosalbumi, mutta debyytti High Presentationista on ehtinyt kulua jo yksitoista vuotta. Yhtye perustettiin alun perin jo vuonna 1994. Debyytillään se herätti vertauksia mm. Sonic Youthiin ja Psychoplasmaan. Kakkoslevyn perusteella noihin tekee mieli lisätä ainakin Smashing Pumpkins - kyseessä on siis säröinen ja vallitteleva, melodisesti maalaileva englanninkielinen vaihtoehtorock, jossa sävyt ovat aika tummia ja junnaavuus synkähköä. Silti Luxury Spitillä on touhussaan myös kevyempiä puolia ja kauniita melodioita. Kaaren ja vallin risteymä ei oikeastaan missään kohtaa ole kovin tukkoinen, vaikka särön määrä onkin iso ja sen rupisuus melkoinen. Kauneus ja karuus ovat hyvässä tasapainossa.

We Are The Universe rullaa myös hienosti koko ajan, paikalleen ei jäädä pyörteilemään ja ihmettelemään vaan liike pyrkii koko ajan viemään kappaleita eteenpäin. Heti levyn nimeksi asti nostettu avausraita sykkii energisesti ja särösahaa kipakasti, koukuttaen stemma-kertsillään. Vinosäröinen Under The Trees haikeilee hyvin Siamese Dream/Mellon Collie -aikaisen Pumpkinsin hengessä – toki ilman Corganin luonteenomaista känätystä. Mutta eipä tuo Annusenkaan tulkinta mitään puhtainta ja suorinta laulua ole, mikä sopii mainiosti kokonaisuuteen. Karheutta ja sopivaa rupisuutta.

Yli kuusiminuuttinen, J.A. McE:n (eli oletettavasti Annusen bändikaveri J.A.Mäen, heh…) sanoittama Long Lost Cousins mukavan seesteisinä ilmeineen pyörteilee toimivasti, kun taas Inside lähtee siihen perään juuri sopivan vauhdikkaan rullaavalla otteella. Shore vallittelee jykevästi isolla ja leveällä särökaarella, Turns taas nousee toteavasta säkeestä korkealle yltävään kertoon. Pyörteisen Like A Swimming Poolin jälkeen komea Joy Division-laina New Dawn Fades ja päätösraita Revolution Of The Mind jättävät Luxury Spitin kauan valmistellusta kakkosalbumista maun että tässä on omassa sarjassaan ehdottomia kärkinimiä kotimaassa. Annunen ja kumppanit kuulostavat samaan aikaan sekä lajityypin parhaita puolia ymmärtäviltä konkareilta (mitä he toki ovatkin) että myös tuoreilta ja nälkäisiltä. We Are The Universe ei ehkä tarjoile yksittäisiä instant-klassikoita, muttei ole missään nimessä myöskään mikään väljähtänyt, menneessä elävä nostalgikko. Luxury Spit voi hyvin.