Julkaistu: 30.03.2009
Arvostelija: Antti Hurskainen
Omakustanne
Vasta reilun vuoden ikäinen Siskot-trio ei debyytillään oikein osaa päättää ollako maaninen vai veltto. Vaikka esimerkiksi bändin aiheistosta paljon kertova Liskogospel tavoitteleekin jonkinlaista hurmoshenkeä, varmistaa solisti Ville apaattisella ilmaisullaan sen, ettei tässä nyt aivan lentoon lähdetä. Äänenkäytön röyhkämäisen röyhkeä välinpitämättömyys muistuttaa ajoittain hieman liikaakin tuon Siskojen ilmeisesti suurimman parrakkaan esikuvan hönkäilyä.
Onneksi Röyhkän verbaaliakrobatian sijaan Siskot panostaa etupäässä alkuvoimaiseen soittoon. Kolmikko on ehdottomasti parhaimmillaan jumittuessaan kolistelemaan yksinkertaisia bluesriffejä kuin rauhoittavilla lääkittynä. Ajoittaiset särörykäykset toimivat myös moitteitta. Kitarasoundi on onnistuttu pitämään sopivan raakana, eikä pientä epävirettäkään pelätä. Tuomari Nurmio & Korkein Oikeus meets Kuolleet Intiaanit?
Bändin tukisanalistalta löytyvät ainakin käärme, sielu, mätäneminen ja hulluus. Kunnon korpibluesmanauksen ainekset ovat siis kasassa, mutta elementit vaativat jatkossa hiukan ryhdikkäämpää käsittelyä. Tuo jo mainitsemani maanisuuden ja velttouden ristiriita koskee kipeimmin juuri tekstipuolta. Potentiaalia tässä kuitenkin on.
Etelä-Pohjanmaalta keskisuomalaistunut kvartetti soittaa kevyttä rockia, vaikka sähköisempi karjahtelukin irtoaa.
Linkki:
facebook.com/siskotband
(Päivitetty 29.1.2019)
Kommenttien keskiarvo: