Ben Kweller: Changing Horses

Ato

Ben Kwellerin viiden vuoden takainen On My Way tuli tuoreeltaan teilattua kohtalaisen suoraan tämän lehden sivuilla. Sittemmin levy on kuitenkin vastoin odotuksia osoittautunut varsin hyvin aikaa kestäväksi kantrisävytteiseksi rock-paketiksi, jolta on irronnut yksittäisiä helmiäkin, kuten mainio nimibiisi ja tarttuva Hospital Bed. Joskus on ihan mukavaakin siis olla väärässä.

Changing Horsesin myötä Kweller on suunnistanut yhä vahvemmin kantrin maailmaan. Samalla mies on lähes järjestäen hylännyt kaikki sähköisen rockbändin tunnusmerkit. Changing Horses soi perinteikkääseen sävyyn akustisen kitaran ja pianon johdatuksella, eikä varsinaisia powerpop-rypistyksiä ole levylle eksynyt lainkaan. Vaikka Kweller hallitseekin tämän ilmaisun varsin luonnollisella taidolla, ei mies aivan kotonaan näissä maisemissa tunnu olevan. Kauniit melodiat toimivat tunnetusti toki missä kontekstissa tahansa, mutta edes hetkittäinen rockvaihteen polkaisu olisi tehnyt levylle hyvää.

Sen verran olen kuitenkin Kwellerin suhteen ollut aiemmin väärässä, etten kovin tiukkaa kritiikkiä tohdi linjantarkistuksesta esittää. Voi hyvinkin olla, että Changing Horses kasvaa pitkässä juoksussa vaikka kuinka hienoksi levyksi. Nyt, parin viikon tutustumisjakson aikana, se ei ole todellista luonnettaan vielä paljastanut. Esimerkiksi hyytävä Ballad Of Wendy Baker tai vanhalta Elton Johnilta kuulostava Sawdust Man saattavat hyvinkin muuttaa kurssin vaikka kuinka positiiviseen suuntaan.