Celesty: Vendetta

Spinefarm

Täydellisyyden rajamailla heilunut Mortal Mind Creation (2006) -albumi nosti juuri päivänvalon nähneen Vendettan odotukset taivaisiin. Fanina olen siis joko juuri oikea tai totaalisen väärä henkilö arvioimaan tämän tuotoksen, jonka suurin mainosarvo taitaa löytyä tällä hetkellä Kuorosota-ohjelman kautta. Vokalisti Antti Railio kun oli juuri se pulska pitkätukkajätkä, joka johdatti Timo Kotipellon kuoron kilpailun voittoon.

Nyt puhutaan kuitenkin kuorosotimisen sijaan seinäjokelaisesta powermetal-kuusikosta nimeltään Celesty, joka kiinnitettiin tämän neljännen levynsä alla Spinefarmin vahvuuteen. Toisaalta, kuoroista puhuminen on olennainen osa myös Vendettan arviointia, sillä levyllä esiintyy bändin tukena kokonainen kaupunginorkesteri sekä oikea ammattilaiskuoro. Kiekkoa kuunnellessa ensimmäinen huomio onkin orkestereiden ja kuorojen tuoma uusi, voimakas sävy musiikkiin, sillä niiden käyttö ei levyllä ole ihan vähäisintä.

Isot melodiat, terävät laulukoukut, soittotaidon todisteleminen ja hillitön mahtipontisuus kuuluvat edelleen Celestyn tekemisessä. Korvia hiveleviä pieniä hetkiä löytyy ja kokonaisista biiseistä erityisesti New Sin ja Fading Away huumaavat korvia. Aiemmin mainitsemaltani Mortal Mind Creationilta uupuneita heikompiakin vetoja kuitenkin löytyy, pahimpana ohilaukauksena päätöspaisuttelu Legacy of Hate pt. 3, jonka neljätoista minuuttiseen mittaan eivät ole ideat riittäneet. Myös orkestereiden käytön kaksipiippuisuus tulee esiin, kun sinänsä erittäin tervetulleet orkestraatiot jättävät lauluttomissa kohdissa bändin varsinaisten soittajien työn herkästi täysin toissijaiseen rooliin.

Erittäin hyvä lätty on joka tapauksessa kyseessä. Niitä hyviä, kerta toisensa jälkeen toimivia biisejä löytyy levyltä pitkä liuta ja erityisesti laulumelodiat kuuluvat olevan Celestyllä aivan huippuluokkaa. Jos tunnin massiivisesta mitasta olisi leikannut sen viisitoista heikompaa minuuttia pois, olisi Vendetta lähellä viittä tähteä. Toisaalta, neljään tähteen rahkeet riittävät helposti.