Doktor Kettu: Soft Delirium

Super Metsä

Porista, taas, ja edelleen pidetään kiinni ek(tro)sentrisistä ideaaleista. Jussi Lehtisalon luotsaama Doktor Kettu on aiemmin ollut harvojen herkkua, levytyksiä on julkaistu CD-R-muodossa kädestä käteen -jakelulla. Soft Delirium on yhtyeen ensimmäinen varsinainen julkaisu ja joka ihan oikean levyn tavoin on saanut pätevän paketoinnin ja levityksen. Asiaan vihkiytymättömille (meitä on paljon) Doktor Ketun musiikkia selvittää aika hyvin Ektron sivuilta löytyvä määre: "kuin rock n´ roll -bändi heitetty kaivoon, jossa vallitsee pieni painovoima." Ja siltä se juuri kuulostaa. Soft Deliriumia kuunnellessa suorastaan näkee kuinka rumpu, basso ja kitara leijuvat hi-taas-ti kohti kamaraa kolisten aina silloin tällöin toisiinsa. Tunnelma - sitä riittää - on vahva, uhkaavakin, muttei liian ahdistava. Tuntuu, että musiikki vyöryy eteenpäin pelkästään omalla painollaan. Se ei viettele mukaansa ja soljuu ohi jos siihen ei kiinnitä huomiota, mutta virtaan voi heittäytyä sopivassa mielentilassa.

Soft Delirium koostuu kolmesta osasta (kappaleista ei kai voi puhua, niin muodottomia teokset ovat), joista lyhin kestää muutamaa sekuntia vaille kymmenen minuuttia. Yhteensä neljäkymmentä minuuttia "vapaata" musiikkia on hankala pala, muttei niin hankala kuin aluksi kuvittelisi. Levy soi mukavasti taustallakin herätellen aina välillä. Wulffia, Triggeriä ja Kosmonautia on turha eritellä tarkemmin. Levy on kokonaisteos, eikä raitojen vaihtumista tarvitsekaan huomata. Soft Deliriumista nauttiminen riippuu päivästä, valaistusolosuhteista ja mielentilasta. Sen rauhoittava ja herkistävä vaikutus tuntuu kuitenkin olevan vakio. Lehtisalo kera Petri Hagnerin, Tuomas Niskasen, Alpo Nummelinin ja Jouko Saleniuksen ei petä.