Flux: Safe+Sound

na-no Tuotanto

Kotimainen syntetisaattoripop-tulokas Flux luottaa hyviksi havaittuihin keinoihin. Trio ammentaa genren tunnetuimmilta oppi-isiltä ottaen vaikutteita niin Depeche Modelta, Kraftwerkiltä kuin New Orderiltakin. Fluxin musiikki on analogisen lämmintä, tuulahdus kadonneelta (mutta kovasti etsityltä) 1980-luvulta.

Fluxin ensilevyn kymmenestä raidasta parhaiten toimivat avauskappale Revelation sekä singlenä julkaistu Protected. Revelation esittelee heti kärkeen Fluxin energisemmän puolen olennaisimmat tekijät, eli Astan laulun ja pehmeällä draivilla etenevän retroilevan synapopin. Lisävärinä käytetty djembe tuo mukavasti sävyä kappaleeseen. Protected toimii myös hyvin, ja kappale toikin Fluxille Scandinavian Alternative Music -kisan ehdokkuuden parhaan uuden bändin sarjassa. Väliin mahtuu tunnelmoivampaakin materiaalia, mutta hitaammat raidat jäävät nopeampien tovereidensa varjoon. Flux on selvästi iskevimmillään nopeamman materiaalin parissa. Raukeampien kappaleiden aikana se unohtuu melkein taustamusiikiksi.

Muutamasta valopilkusta huolimatta Safe Sound jättää hiukan tyhjän olon. Singlet (Protected sekä viimeiseksi sijoitettu Electric Woman) sekä edellä kehuttu Revelation jaksavat liikuttaa, mutta levyllä on liikaa materiaalia, joka ei tunnu missään. Stereoista haluaisi kääntää lisää potkua, mutta se ei onnistu. Flux myös kuulostaa turhaan liian suomalaiselta, ihan englannin ääntämyksen ja latteiden sanoitusten vuoksi.