Julkaistu: 17.03.2009
Arvostelija: Ville Kuitunen
Spinefarm
Sielukkaan roots-pohjaisen rockin uusi tuleminen voisi olla se ”seuraava iso juttu”, ainakin tällaisia toiveita ja aavistuksia on siellä täällä pop-mediassa jo herätelty. Mikäli näin todella on, saa kouvolalainen The Souls olla eturintamassa marssittamassa laadukasta kotimaista rock n´ rollia kohti uusia mainetekoja. Aika on ajamassa ohi tusinahevistä, tätä ajatusta sopii vaalia myös Suomessa. Monien hirveyksien takana sylttyä tehtaillut Spinefarm on ilahduttavasti korjaamassa tekemiään satunnaisia huteja alamerkkinsä Ranch Recordsin kautta, joka siis julkaisi maaliskuun alussa The Soulsin debyytin Grand Confusion. Oh boy, nyt viedään hullua kuin pässiä narussa!
The Souls soittaa juuri tätä loimottamaani nakit & muusi -rockia. Älkääkä ystävät hyvät ymmärtäkö väärin – perusrockin ei tarvitse olla statusquomaista tylsää ja kankeaa ränttätänttää. Biisiensä puolesta The Grand Confusion olisi voinut ilmestyä vuonna 1971, sillä niin hyvin tässä tavoitetaan tuon klassisen aikakauden henki. Toki soundit on päivitetty uudelle vuosituhannelle, mutta mitään turhia krumeluureja tai siloittelua ei ole tarjolla. Miten monisävyinen teos tämä onkaan! Goodbye muistuttaa kovasti Planet Caravania aavemaisine kitaroineen. Tämä ei kuitenkaan häiritse, koska biisi sopii levyn yleisilmeeseen niin hyvin. Heti perään kuultava Motherland kaasutteleekin sitten koneesta karstat pihalle – Jimi Hendrix Experience on varmasti Kouvolan koplalle tuttu bändi. Raamikas Harder When I Come Around on viimeinen niitti, groove on hallussa eikä asiasta jää minkäänlaista epäselvyyttä. Jäykkäjalkainen nihilistikin huomaa kinttujensa alkavan liikkua tahdosta riippumattomien spasmien vavistellessa vartaloa. Levyn toiseksi viimeinen kappale on yli kahdeksan minuuttia kestävä Grand Confusion. Kingston Wallin koukkuisuus ja eksoottisuus sekä The Doorsin henkinen olemus yhdistyvät eeppiseksi kokonaisuudeksi, jonka aikana tuntuu kuin olisi matkalla jokiveneessä halki rämeisen viidakon, Vietkongin lymyillessä pusikossa.
”Isänmaan toivo” on ehkä kulunut ilmaus, mutta kieltämättä tällainen miete The Soulsia kuunnellessa pulpahtaa esiin. The Grand Confusion on niin hyvä levy, ettei voi millään uskoa jätkien olevan vielä niinkin nuoria kuin ovat. Sankariviittaa sovitellaan nyt toden teolla kitaristi/laulaja/biisintekijä Jani Orpanan harteille, sillä vaikka tähän muottiin sopivaa rockia ei voikaan luonnehtia kovin omaperäiseksi, tekee tyylikäs toteutus ja ilmeikäs kitarointi The Grand Confusionista alkuvuoden kotimaisen tapauksen. Triona soittava The Souls on levyltä kuultuna niin järisyttävän hyvä, että pakollinen live-elämyksen metsästys alkaa välittömästi. Eläköön Kymijoen helmeilevät alkulähteet! Eläköön rock n´ roll!
Rock n´ roll -trio Kouvolasta, jonka debyytistä The Grand Confusion ei sävyjä ja 70-luvun henkeä puutu.
Kotisivut: www.thesouls.net
(Päivitetty 10.12.2009)
Kommenttien keskiarvo:
