Nashville Pussy: From Hell to Texas

Steamhammer

Hevosten kavioiden kopseella käynnistyvä Nashville Pussyn uusin albumi toi meikäläiselle kyllä hymyn suupieliin. Vieläkö, perhana, tämäkin yhtye elää ja hengittää! Samanlaiset mauttoman kitschiset levynkannet sekä lännenhenkiset biisien nimet ne vain jylläävät vuodesta toiseen. Edellisestä lätystä ehti kumminkin vierähtää reippaat neljä vuotta, joten epäilyni yhtyeen olemassaolosta lienivät oikeutettuja. Ilmeisesti onkin nyt niin, että konkkaronkka on viettänyt lähes koko tämän ajan tien päällä eri puolilla Yhdysvaltoja ja mikäs siinä, mielelläni minäkin haluaisin nähdä erityisesti livekunnostaan kehutun bändin.

Nokkamies Blaine Cartwrightin vittumaiselta kuulostava röhisevä käninä jauhaa samalla nuotilla tunnetusti naisista, kaktuksista ja virvokkeiden nauttimisesta. Musiikki itsessään pyörii motörheadmaisilla maaperillä, joista on hyvä ponnistaa varmoihin tuloksiin. Lätyn suurin vika on sen kappaleiden samankaltaisuudessa. Kun aiemmin yhtye on onnistunut luomaan kunnon hittimatskuakin, nyt koko albumi pyörii aika samantyyppisissä soundeissa ja jokaisen biisin koukku on oikeastaan vähän samanlainen ”lauletaan-kertsi-yhteislauluna-oh-boys-and-girls-la-la-la”.

Tässä ei sinällään ole vikaa, sillä ihan hieno koukku on kyseessä ja tällaista jurnuutusta kuuntelee mielellään juuri kaljoittelun taustalla, mutta tiettyä iskuvoimaa eri puolille albumia kaivattaisiin lisää juuri iskevämpien hittien muodossa. Nyt osa biiseistä jää mieleen mukavampina ja toiset vain surraavat ohitse. Parhaimpina mieleen jäävät puolivälin Dead Men Can´t Get Drunk ja maukkaan rytmikäs Late Great USA.

Yhtyeen puolilegendaarinen Let Them Eat Pussy -albumi 11 vuoden takaa on pyörinyt allekirjoittaneenkin perjantai-iltojen starttaajana useasti silkan asenteensa takia. Ilokseni voin todeta From Hell to Texasin olevan yhtä lailla asenteella tehty levy, vaikka yhtä hyvä se ei sävellyksellisesti eikä soitannollisesti olekaan. Minään hissutteluna Nashville Pussya ei voi eikä saakaan kuunnella. Kunnon äänentoistot päälle, nupit yhteentoista asti, kunnon pihvi ja pannu vahvaa kahvia, siinä perusohje arkiseen nauttimiseen.