Joose Keskitalo: Tule minun luokseni, kulta

Helmi Levyt

”Me palvelemme kuolemaa, mut ei se mitään, kaikki on hyvin…” Kuolema on alati läsnä folk-trubaduuri Joose Keskitalon vanhahtavassa musiikissa. Äänestä päätellen jälleen kelanauhoituksella(?) äänitetty neljäs Joose-albumi tuo tosin kuoleman ja hengellisten kielikuvien rinnalle rakkaus-aiheita, erotiikkaa ja… paloittelua. Keskitalon albumien keskiössä on Joosen persoonallisesti särähtävä intiimi laulutulkinta, jonka haurasta ja haikeaa intensiteettiä korostetaan pehmeillä näppäilyillä, hipsuttavilla rytmeillä ja myös pienesti annostelluilla puhaltimilla.

Kuten aiemmillakin Joose-albumeilla, myös Tule minun luokseni, kulta on tunnelatauksen tasoilla aivan omilla metriluvuillaan ainakin kotimaan rajojen sisällä. Joosen sävellyskynä ei ole hiipumassa ja sovitus-kokonaisuus taustabändin kanssa on mestarillista. Stemmaa käytetään mahtavasti juuri siellä mihin se sopii, instrumentaatio osaa sekä antaa riittävästi tilaa Jooselle ja kitaralle että tarpeen vaatiessa tuoda biiseihin vielä juuri se tarvittava lisäkuorrutus. Näkemys on erittäin toimiva tämän artistin tällaisille kappaleille.

Ensimmäinen samantein päähän jäänyt mestariteos on hypnoottisesti nytkytellen marssiva Pimeydestä pimeyttä vastaan, jossa Joosen mantramainen kertosäe saa sopivan vastineen kuulaasti lauletusta ja hillitysti hipsuttelevasta säkeestä. Pasuuna on se viimeinen naula arkkuun. Eroottiset kielikuvat kuolemaan yhdistävä avausraita Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen huuliharppuineen, haikean kaunis ja äärimmäisen intiimi Tuhoa ja kuolemaa koko maailmaan sekä uuden merkityksen kokonainen-sanalle antava paloittelurakkaustarina Viis tyttöä pehmeine näppäilyineen toimivat pidemmällä kuuntelulla vähintään yhtä voimakkaasti.

Kylmä Me palvelemme kuolemaa, heleän jatsahtava Saippuakuplia ja painostavasta alusta hienoon kaareen kasvava nimibiisi jäävät loppupäästä vahvasti mieleen. Myös henkisesti raikas ylistyslaulu Kerubi kosketti huuliani toimii särisevine nostoineen. Joose tekee sen jo neljännen kerran – myös Tule minun luokseni, kulta on loistava albumi.

Kommenttien keskiarvo:

Tuomas kommentoi 13.03.2009:

Pisteet:

Alkaa olla jo melkein pelottavaa miten hyvää musiikkia Keskitalo tekee. Itse nautin tätä levyä kuunnellessa eniten sanoituksista. "Hautausmaa vetää käteen" nauratti, hämmästytti ja vaikutti jo viime vuonna keikalla, ja efekti on tallella kun kappaleen kuulee levytettynä. Ihana levy, mutta myös melkoisen karmiva.

jani_e kommentoi 27.03.2009:

Pisteet:

On kyllä (jälleen) komea suoritus Keskitalolta. Pelottavaa, mutta niin ihanan karmivalla tavalla.