Julkaistu: 11.03.2009
Arvostelija: Mika Roth
earMUSIC / Edel
63 vuoden kypsään ikään ehtinyt Ian Gillan ei ole julkaissut kunnon sooloalbumia kahteentoista vuoteen. Onneksi Deep Purplen loppumattomat kiertueet pysähtyivät hetkeksi keväällä 2008 ja Gillan päätti yllättäen aloittaa uuden soolomateriaalin työstön.
One Eye To Moroccon biisit ovat pitkälti Gillanin sekä kahden kitaristin, Steve Morrisin ja Michael Lee Jacksonin käsialaa, eikä Purplen sumutorvi ole pitkään aikaan kuulostanut näin tuoreelta. Uutukaista onkin vaikea verrata oikeastaan mihinkään, mitä Gillan on tehnyt pitkiin aikoihin. Gillan ja Morris rustasivat alkajaisiksi kolmisenkymmentä kappaletta, joista valikoitiin lopulta vahvimmat raidat. Jackson toi pakettiin kolme omaa sävellystä ja kun kokonaisuus alkoi hahmottumaan äänitettiin biisit kolmessa päivässä. Kiirettä siis piti, mutta eivät ammattimiehet silti hosumiseen ole sortuneet. Rock, blues sekä satunnainen soul yhtyvät juurevalla tavalla ja kaikessa pyritään tietoisesti rentouteen. Siivuilla ei pädetä tiukoilla sooloilla vaan enemmänkin rennon rullaavalla yhteensoitolla, joka antaa albumille vaivattoman pohjavireen.
Gillanin ääni on edelleen eräs rockin vahvimmista, eikä maestro osoita minkään asteisia väsymisen merkkejä. Neljäänkymmeneen minuuttiin ladataan sopiva määrä musiikkia, sekä ainakin riittävästi eri tyylejä. Sielukasta soittoa ryyditetään parilla napakasti etenevällä rock-palalla, mutta muutamalla raidalla kuultavat maailmanmusiikki sävyt vaikuttavat aavistuksen päälleliimatuilta. One Eye To Morocco ei luonnollisesti pärjää vertailussa klassikkoalbumeihin, mutta on siitä huolimatta kelpo osoitus Gillanin kyvystä tehdä edelleen puhuttelevaa musiikkia.
Englantilainen laulaja joka on monipuolisen sooloilun ohessa Deep Purplen kuuluisin ja pitkäaikaisin vokalisti.
Linkki:
gillan.com
(Päivitetty 28.3.2014)
Kommenttien keskiarvo: