Mau-Mau: Myrskynsilmä

Hyvinkääläinen, suomenkielisen rockin pariin siirtynyt, Mau-Mau täyttää ensi vuonna jo kolmekymmentä, joten mistään uudesta tulokkaasta ei ole kyse. Omassa rauhassaan omannäköistään rehellistä sähkökitaravetoista suomirockia suoraviivaisella, mutta mukavan melodisella laululla koristeltuna tahkoava viisikko aloittaa melko melankolisella kaarella. Silmät kertoo heti mistä on kyse – mollivoittoista, melodisen rauhallista suomirockia, jossa kitarat saavat tilaa tilutella ja melodiat mahtuvat komeasti kaartumaan, sävyt ovat sinivoittoisia eikä ole hoppu kiirehtiä biisejä läpi mitenkään huohottaen. Tasan ottaa hiukan iloisemman ilmeen, mutta silti sadetta mennään räystään alle piiloon. Koukukkuuttakin löytyy mukavasti.

Myös Uhrivelka mollimaalailuineen onnistuu nousemaan esiin ja Tulilla vakuuttaa harmoniallaan. Jälleen valoisampi Kuu ja Mars toimii kelvosti, piano-koristeinen ja kauniin rauhallinen Unohdus kaartaa lähes jylhään kaareen muttei käänny pateettiseksi asti. Onneksi. Odotan kauan tummailee tyylillä, Alltime Low heleilee kulmabaarissa tuopin äärellä turhaan mutta toiveikkaasti ja Beibi palailee kotiin pitkäksi menneen illan jälkeen oman kullan kainaloon duurin puolella. Päätösraita Myrsky näppäilee haikeasti ja lähtee tummaan kaarteeseen suht seesteisesti. Kaiken kaikkiaan Mau-Mau maistuu ikäiseltään, joka tarkoittaa soiton puolesta sitä että sovitukset ovat kohtuullisen rikkaita, biisimateriaalista löytyy tarvittava melodisuus ja harmonia. Eikä hötkyillä suotta. Silti se ihan viimeisin koukku puuttuu vieläkin.