Kosteusprosentti: Kaksoistunti (EP)

Kaksi nauhoitussessiotaan omakustanteisena EP:nä julkaiseva tamperelainen rock-yhtye Kosteusprosentti esittää reipasta haara-asento-rockiaan ensimmäisellä kotimaisella, kuten bändin nimestäkin voi päätellä. Energisyydestään ja rouheudestaan huolimatta nelikko taipuu eniten suomirockiksi, vaikka kokonaisuudessa on mukavan punkahtavaakin särmää.

Harkitun hätäiset rytmipyörteet, kitaratiluttelun ja suoraviivaisten laulusäkeiden vuorottelu ja mollivoittoinen menevyys kohtaavat heti avausraidalla Koen sinut. Hivenen valoisampi Oravanpyörä nytkyttää mukavasti ihan kelvollisella pyörimiskertsillä, Nipistä minua osaa rauhoittua väliosassaan vaikka muuten polkeekin hiukan edellisiä koukuttomammin. Pimeässä huoneessa on komea kaari, mutta laulun puristaminen menee hiukan yksitoikkoiseksi eikä tarinakaan hirveästi innosta. Pilvessä pitää sisällään aiheeseensa sopivaa kepeyttä, mutta silti se vetää ehkä turhankin kipakassa rock-pyörteessä. Divarin svengi on hiukan pirteämpi suunta, mutta sanoitukset menevät hiukan ohi. Miksi se runkkaaminen pitää sotkea koko asiaan?

Osittain koko lätylle nimen tarjoillut Skitsofrenian kaksoistunti vahvistaa jotenkin mielikuvaa Kosteusprosentista joko triplanopeudella kaahaavasta Kolmannesta naisesta tai toisaalta terättömämmästä painoksesta kotimaisesta outorock-skenestä Kuolleine intiaaneineen, Sydän, sydämineen ja Päineen (vain muutaman nimen heitelläkseni). Sanojen puolesta koitetaan olla välillä kovinkin high ja vertauskuvataiteellisia, korkeakultturelleja, kun taas soitto itsessään jyystää menemään haaralinkona. Live-mallissa yhtyeessä luulisi olevan ihan hyvä draivi, näin levymuodossa ideat jäävät hiukan puolitiehen.