Julkaistu: 03.03.2009
Arvostelija: Mika Roth
Soulfood
Peter Spilles ja Dirk Scheuber ovat kuin vahingossa ajautuneet erään alakulttuurin haaran messiaiksi. Projektina käynnistynyt, siitä hitaasti oikeaksi bändiksi muotoutunut ja lopulta jälleen lukuisia sivuprojekteja poikinut Project Pitchfork on luonut takuuvarmaa materiaalia electrogoottien tanssilattioille jo vuosien ajan, eikä yhtye petä fanejaan uusimmalla albumilla. Kymmenen virallista kappaletta kestävät reilun tunnin ja tämän lisäksi tarjotaan vielä - julkaisusta riippuen - enemmän tai vähemmän ekstraraitoja.
Albumia edeltänyt Feel sinkku kertoi jo, että uudistuminen on pidetty minimissään, eikä sitä oikeastaan edes kaivata. Tyyli on jälleen määriteltävissä elektronisen goottirockin, synapopin sekä kokeellisemman osaston onnistuneeksi liitoksi. Yhtäältä kappaleiden kylmältä kalskahtavat maailmat ovat ankaria, jopa päälle käyviä. Tultaessa sävyihin Spilles, Scheuber ja kumppanit osoittavat kuitenkin hallitsevansa pelin metkut, mikä erottaa mestarit oppilaista. Project Pitchfork osaa välttää tylyyden tympäännyttävän maun ja kun uran alkuvaihden darkwave fiilistelyt ovat jääneet nyt pysyvästi taakse, osaa ryhmä hyödyntää elektronisuuttaan uusin tavoin. Pitkät kappaleet sykkivät Diary Of Dreamsin synkkiä tähtitaivaita ja Skinny Puppyn kieroutuneita maailmoja, tosin muutaman raidan kohdalla pieni tiivistäminen ei olisi ollut välttämättä pahasta. Muuten albumi on, kuten todettua, takuuvarmaa työtä luotettavalta ryhmältä.
Saksalainen pitkän linjan industrial-electro yhtye, joka aloitti uransa vuonna 1991. Pitkä uurastus on tuottanut etenkin vuoden 2009 jälkeen tulosta ja ryhmä on tätä nykyä yksi arvostetuimmista genrensä bändeistä Keski-Euroopassa.
Linkki:
pitchfork.de
(Päivitetty 24.7.2012)
