Valve: Valve

Wake State Media

Tummaa suomenkielistä särörockia naislaululla on tehty viime vuosina kohtuullisesti ja uusia tyrkkyjä ”sarjaan” ilmestyy taajaan. YLEn bändikilpailun voiton tuoreeltaan kuitannut jyväskyläläinen Valve julkaisee debyyttialbuminsa kunnioitettavasti omakustanteena näinä levymyynnin vaikeina aikoina. Toki selkeästi soittolistoille(kin) tähtäävää musiikkia tuottavan bändin debyytin ilmestyessä omalla rahalla alkaa ilkeämpi puoli päässä pohtimaan josko julkaisutapa johtuu siitä etteivät levy-yhtiöiden sedät ole samaa mieltä yhtyeen potentiaalista kuin YLEn raati tai ne 35 000 biisien demoversioita ladanneet ihmiset netin ihmemaailmassa. Oli miten oli, nelikon ensimmäinen pitkäsoitto näki joka tapauksessa valon perjantaina 13. helmikuuta, taikauskoa kartellen.

Vaikka Valveen särörockista tulee jossain kohtaa mieleen jopa PMMP:n punkahtavan kiukkuisempi anti, niin lähempänä yhtye kuitenkin kulkee Stellaa ja kumppaneita. Solisti Nooran kiukkuisehkossa laulutulkinnassa on sellainen aika tutuksi käynyt keimaileva sävy. Debyyttilevylle on koottu alku-uran biisikavalkadin parhaat palat, joista löytyy bändin kannalta onneksi myös kohtuullisesti koukkua. Ei levy toki alusta loppuun mitenkään pysäyttävästi iske, mutta kyllä esimerkiksi avausraita Vesipisarassa, tymäkässä Ei mua mainita -sahauksessa ja ehkä eniten korviin tarttuneessa Kahdestaan alamaailmaan -tummailussa on sen verran kipinää ettei Valveen juttu mene kokonaan ohi. Pidin myös Oikeissa olosuhteissa kappaleen rauhallisemmasta kaaresta ja tarttuvasta kertsistä. Silti mitään todellisia kuningas-ideoita tai killeri-sävellyksiä Valve ei tässä vaiheessa tarjoile. Kelvollista suomenkielistä perussärörockia.