Manufacturer´s Pride: Sound of God´s Absence

Off Records

Kummallisella nimellä siunattu (tai kirottu, valitse itse) Manufacturer´s Pride on edennyt urallaan toiseen pitkäsoittoonsa. Jyväskyläläissekstetin varsinaisesta musiikkityylistä on vaikea sanoa mitään viisasta, mutta jokin death/darkmetalin monista variaatioista lienee lähimpänä. Omnium Gatherumiin olen kuullut vertauksia, mutta mielestäni tässä ollaan vielä kohtalaisen kaukana Omnareiden näkemyksellisyydestä ja brutaaliudesta, eikä jälkimmäiseen luultavimmin olla edes pyritty. Samoja bändejä lienee silti kuunneltu, koska periaatteessa peruselementit ovat pitkälle samankaltaisia kuin monella muullakin ns. melodisemman deathin suuntaan kallellaan olevalla yhtyeellä.

Manufacturer´s Pride kutsuu itseään levyn saatekirjeessä Suomen tyylikkäimmäksi metallibändiksi. Tässä ilmeisesti haetaan hauskaa yhteyttä bändin tapaan pukeutua mustiin pukuihin, sillä muuten vitsi menee kyllä minulta ohi. Levyarvosteluja lukiessa törmää usein arvostelijan itkuun siitä kuinka omaperäisyys on artistilla vielä hakusessa, tai kuinka bändi hukkuu kaltaistensa joukkoon. Ei kai kaikkien tarvitse olla erilaisia, mutta on siitä hyötyä musiikin jäämisessä kuulijan mieleen. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että Manufacturer´s Pride ei vielä ole niin vahvasti oman tiensä kulkija, että olisin jotenkin erityisen innoissani. Valitettavasti en saanut tähän hätään vertailukohdaksi debyyttilevyltä kuin kaksi bändin MySpace-sivulta löytynyttä kappaletta. Näiden rinnalla uusi levy on koukkuisampi kokonaisuus ja myös astetta monivivahteisempi. Manufacturer´s Priden tunnistaa joka tapauksessa itsekseen, kehitystä ei sentään ihan niin paljoa ole tapahtunut.

Sound Of God´s Absencen parhaiksi puoliksi nousevat biisien sisällä tapahtuva vaihtelu, sekä mielestäni kohtalaisen terävä biisikynä. Esimerkiksi videobiisi Dahlia on sävellyksellisesti oivaltava, ja laulaja pääsee väläyttämään taitojaan. Itseäni hieman häiritsevät muovisen oloiset rummut ja kitaroiden särösoundi. Ne vaikuttavat turhan kliinisiltä, jopa liian pitkälle hiotuilta. Saatan kompastua tässä omaan nokkeluuteeni, en ole ihan varma sopisiko särmikäs tykitys enää lauluihin sitten? Rauhalliset puhtaan laulun värittämät kohdat nimittäin kirskuvat mukavaa kontrastia reippaampien riffittelyjen kanssa. Basistille myös pakko antaa kiitosta, kuulostaa erittäin hyvältä, ja tällaisessa musiikissa soitin jää aivan liian usein muiden instrumenttien varjoon. Lähettäisin myös terveisiä promolevyn lähettäjälle siitä, että tekstipuoleen olisi ollut mukava tutustua – valitettavasti Manufacturer´s Priden niin kuin monen muunkin bändin kohdalla ulosanti on niin brutaalia ettei sanoista oikein tahdo saada selvää. Kun promokappaleessa ei ole mukana kunnollisia kansilehtiä, jää yhteen musiikin merkittävään osa-alueeseen tutustuminen perin vaillinaiseksi. Kyllä tätä silti voi suositella kaikille niille, jotka haluavat kuuntelemaltaan musiikilta haasteita.