Even Steven: Square One

Pilfink

Vaikka jopa Led Zeppelinin nimi nostetaan saatteessa esiin, tarjoilee Even Steven debyytillään 40 minuutin annoksen enemmänkin 80-luvulta ammentavaa hyväntuulista grooverockia. Viime vuonna Pohjois-Karjalassa järjestetyn Rockbirds-bändikilpailun voittanut yhtye pyrkii letkeällä menollaan tekemään jonkinlaista pesäeroa kotimaan melankoliseen rock-kenttään. Duurissa kyllä edetään, mutta puolimatkaan jäädään. Soundipolitiikaltaan Square One on hyvin kliininen ja radioystävällinen paketti. Yhtye ei häiritse ketään, mikä saattaa valitettavasti monia hyvästä meiningistäkin kiinnostuneita häiritä.

Tarttumapinta ja uupumaan, sillä yhtään todella onnistunutta feelgood-rokkipalaa levy ei sisällä. Kirkkaankireä ja varsin ennalta arvattavalla tavalla poukkoileva kitarakuvio seuraa toistaan läpi pitkäsoiton. Sooloja päästellään ilmoille runsaasti ja tilutusta säästelemättä. Solisti Jukka Karppanen tulkitsee kappaleet vaivattoman puhtaasti ja on samalla paljolti vastuussa siitä, kuinka kylmäksi Square one kuulijansa jättää. Kolmas nainen goes english.

Suuria notkahduksia albumi ei sisällä, mutta kaiken turvallisuuden keskellä niitäkin alkaa jo melkein toivoa. Akustisvetoiset numerot Save Me Now ja Think Twice onnistuvat lopulta hieman erottumaan joukosta. Pursuance taas tuo riffeineen ja kertseineen mieleen tunteilevan Dream Theaterin. Etenkin juuri kertosäkeissä ammennetaan kasaripehmohevin konnuilta. Tämä saattaisi kääntyä Even Stevenin voitoksi, mikäli nostatukset olisivat hiukan ponnekkaampia. Nyt ajellaan vielä nopeusrajoituksia noudattaen.