Bullfrog Brown: With Steve Lury

KWAQ

Eestiläis-brittiläinen blues-yhteistyö kantaa hedelmää. Viron paras (ja myönnetään: ainoa tuntemani) blues-akti Bullfrog Brown on yhdistänyt alkuvoimansa brittiläisen huuliharpisti Steve Luryn kanssa. Maiden välillä on välimatkaa, joten siteet sidottiin modernisti netissä. Muutamia vuosia sitten Lury rekisteröityi eräälle blues-foorumille ja kiinnostui Eestin blues-skenestä seurailtuaan erään eestiläisen blues-tietäjän, "Bukkan", kirjoittelua. Lury lähetti sähköpostia Bukkalle, joka osoittautui Bullfrog Brownin Andres Rootsiksi. Roots lähetti levyllisen biisejään Lurylle, joka innostui materiaalista oltuaan jo tovin kyllästynyt moderneihin blues-ympyröihin. Bullfrog Brown suuntasi joulukuussa 2006 Englantiin muutamalle keikalle, ja greenwichiläisessä baarissa lavalla jammasi myös Lury huuliharppunsa kanssa. Lury teki vastavieraulun Eestiin vuoden päästä elokuussa Augustibluus 2007 -festivaaleille. Lopulta kesällä 2008 "pienimmässä ja funkeimmassa studiossa" Tartossa yhteistyö tallennettiin. Käsillä oleva levy sisältää viisi sessiossa nauhoitettua kappaletta sekä viisi livepalaa samalta kesältä.

Studio- ja liveäänityksiä sekoittelevat levyt ovat usein vähintään hajanaisia. Siksi on miellyttävä törmätä poikkeukseen; Bullfrog Brown with Steve Lury on kaksijakoisuudestaan huolimatta saumattoman yhtenäinen kokonaisuus. Bullfrog Brownin - johon kuuluu Anders Rootsin (kitara) lisäksi Alar Kriisa (laulu) ja satunnaisesti Peter Piik (basso) - ilmaisu on pehmeänkarheaa ja voimakasta. Lury soittaa kitaran (slidella tai ilman), basson ja laulun muodostaman pohjan päälle suvereenisti omat harpistin osuutensa. Studiokappaleista parhaiten iskee itse vanhaan kunnon ulvovaan suteen viittaava Papa Wolf. Muissakaan numeroissa ei ole valittamista, mitä nyt Modern Timesin tietokoneaiheiset sanoitukset särähtävät korvaan.

Tarton Trehv-klubilla 31.7.2008 äänitetyn liveosuuden lähtökohdat olivat epäonniset: muusikot ehtivät nukkumaan vain kolmituntiset yöunet eikä harjoituksia ei ollut pidetty. Niinikään settilista uupui. Kaikesta huolimatta ilta sujui ilmeisen hienosti (Roots siteeraa levyn kansiteksteissä klubin innostunutta omistajaa: "Soititte pojat juuri elämänne keikan!"). Live sisältää kunnon annoksen Luryn huuliharppua ja jatkaa, jos mahdollista, studio-osuuttakin raukeammilla linjoilla. Kaiken kaikkiaan paketti on kunnossa ja kansivihkosen taustatarinointi lisää rutkasti syvyyttä. Bullfrog Brown kera Steve Luryn selvästikin rakastaa musiikkia, ihan eri tavalla kuin studioissa valmistetut täsmätuotteet. Ja livenähän tämä varmasti nousee toiseen potenssiin.