Five Finger Death Punch: The Way of the Fist

Spinefarm

Death Magnetic todettiin monien suulla epäonnistuneen tuottamisen suoranaiseksi merkkiteokseksi. Vaikka mittasuhteet eivät Five Finger Death Punchin kohtuullisesta nimekkyydestä huolimatta ole läheskään samaa tasoa, on yhtyeen käsillä oleva debyytti todettava ylituottamisen uhriksi. Soundien särmättömyyden ja valtaisan epäaidon kuvan bändistä tuovien poppiskertsien kautta Five Finger Death Punchista on yritetty luoda jonkinlaista koko kansan ketutusmusiikkia. Bändin päällekäyvän raivokkuuden yhdistyminen teennäiseen musiikilliseen kokonaisolemukseen sekä naurettaviin aikuisen miehen angstilyriikoihin aiheuttanee kuitenkin monissa välittömän vastareaktion.

The Way of the Fist on myynyt jenkeissä jo satoja tuhansia ja bändin kiertuekaverien listalta löytyy Disturbedia, Lamb of Godia ja Slipknotia. Livenä 5FDP:n voi kuvitellakin toimivan, mutta levyllä bändi ei pysty potkimaan kuulijaa kiveksille tuotantokoneen luoman seinän takaa, eikä biiseistä irtoa tarpeeksi tahmaa kuulijan takaraivoon tarttumista varten. White Knucklesin, The Bleedingin ja Salvationin nostan kuitenkin ehdottoman hyviksi yrityksiksi ja jokaisesta muustakin biisistä on löydettävissä ne paikat, joihin koukut on yritetty upottaa.

Rytmikikkailun, monipuolisuuden sekä teknisen osaamisen myötä bändi luo itsestään potentiaalisen kuvan, mutta The Way of the Fistin vakavalaatuisten heikkouksien myötä Five Finger Death Punchia jää pitämään stereotypisenä jenkkimetallipumppuna, jonka biiseihin täytyy tykityksen sekaan tunkea niitä radiokertsejä, joita ei muista enää seuraavana päivänä kuulleensa. Mitenkään toivoton tapaus ei ole kyseessä, mutta mielenkiintoisuutta bändistä ei juurikaan löydy. Kulmista hiottu turpaan mättäminen tuntuu kuitenkin myyvän, eli hatunnosto Spinefarmille onnistuneesta signauksesta.