Revolting Cocks: Sex-O Olympic-O

13th Planet Records

24 vuotta ja vähintään yhtä monta miehistönvaihdosta on kulunut siitä, kun industrial metallia paukuttava Revolting Cocks perustettiin. Tämän(kin) tarinan alkuunpanevana voimana toimi vanha neulatyyny Al Jourgensen, jota etovien kukkojen synnyintarinassa säesti Luc Van Acker, sekä belgialaisen industrial-EBM pioneerin Front 242:n kaksikko Richard 23 ja Patrick Codenys. Belgialaiset jäivät kyydistä pois jo vuotta myöhemmin ja bändi vietti vuodet 1994-2004 staasissa. 2006 julkaistu Cocked and Loaded oli ensimmäinen studioalbumi kolmeentoista vuoteen ja tuoreilla apuvoimilla ryyditetty kaksikko Jourgensen-Acker jatkaa mainiota tahtia. Poikkeuksellisen uniikiksi tilanteen tekee tällä kertaa se, että uuden albumin myötä yhtyeen kokoonpano muokkaantuu täysin uusiksi, eikä Jourgensenia tai Van Ackeria tulla enää tämän jälkeen näkemään bändin riveissä.

Uusista tuulista huolimatta Sex-O Olympic-O on pitkälti juuri sellainen kiekko kuin mitä yhtyeeltä sopikin odottaa. Reilun 50 minuutin annos nopeapaahteista industrialia sijoittuu genren kevyempään päähän. Vauhdikasta menoa höystetään runsailla määrillä rockia, sekä paikoin aivan käsittämättömillä lyriikoilla ja Jourgensenin muista projekteista tutut metallin mätkeet jäävät tällä erää selkeään oppositioon. Sex-O Olympic-O sopiikin paremmin häiriintyneiden discojen tai hämärien rock-klubien musiikiksi kuin perinteisen metallijuhlan jatkeeksi. Touch Screenin glamin makuisessa väännössä voi kuulla kuinka Marc Bolan, Kiss ja Prince lyövät epäpyhästi kättä, eikä HookerBot 3000 jää kevyen kirskuvalla makuukamari juntallaan juuri tuoreemman KMFDM:n varjoon. Potin korjaa lopulta kuitenkin yli kuusiminuuttinen I´m Not Gay indu-discoluotaus, jossa kaikki peilipallon palaset loksahtavat optimaalisiin asentoihin.

Revolting Cocks luo albumin myötä kevyesti nahkansa ja uuden kokoonpanon asema onkin vähintään mielenkiintoinen. Onko tämä kukoistavan franchising-yrittäjyyden alku, vai suuren pirun viimeinen naururäkätys ennen syvää hiljaisuutta? Kuka tietää – mutta ainakin yrityksestä jäi jälkipolville levyllinen laadukasta industrialrockia.