Dying Daylight: Luminous Dreams

Dying Daylight on yhtye jonka nimestä nousee ainakin allekirjoittaneelle ensimmäisenä mieleen Charonin kuuden vuoden takainen miltei samalla tavoin nimetty albumi. Tämä mielleyhtymä on osittain väärä, mutta samalla osittain myös hyvinkin osuva, sillä helsinkiläis-tukholmalainen orkesteri soittaa debyytillään popahtavaa goottimetallia.

HIM, Charon ja kumppanit ovat varmasti leijuneet taustalla jonkinasteisina vaikuttajina, kun Luminous Dreams –kiekon materiaalia ryhdyttiin kolme vuotta sitten työstämään. Kevyen kitaravetoinen soitto kulkee komeasti ja Suvi Virtasen laulussa on tarvittavaa herkkyyttä sekä syvyyttä, jonka ansiosta lyriikoiden painoarvo kasvaa huomattavaksi. Kappaleiden tarttuvimmat elementit löytyvät koskettimilla höystetyistä melodioista, joiden ympärille Dying Daylight pyrkii luomaan niitä taianomaisia lumottuja hetkiä. Yritys on kovaa ja musiikkia luodaan suurella tuskaisalla sydämellä, mutta albumia vaivaa siitä huolimatta – tai ehkäpä juuri sen takia – piinaava yksipuolisuus. Parhaimillaan tunnelmat ovat kyllä koskettavia, mutta kapea lähestymistapa ja soundimaailma vie auttamatta tehoa kokonaisuudesta. Yhtye on alusta loppuun saakka vastannut itse kaikesta, mikä on tarmokkuuden nimissä hieno saavutus, mutta tällaisessa työskentelytavassa on usein vaaransa. Ulkopuolinen tuottaja olisikin luultavasti saanut yhtyeestä huomattavasti enemmän irti. Luminious Dreams on silti puutteistaan huolimatta mainio saavutus ja näyttävä pelinavaus.