Howling Bells: Radio Wars

Independiente

Sydneyssä vuonna 2004 perustettu, mutta sittemmin ainakin äänitysten puitteissa Englannissa vaikuttanut indiepoprock-yhtye Howling Bells julkaisi kakkoslevynsä Radio Warsin helmikuun alussa. Laulaja-kitaristi Juanita Steinin tulkintaa tuetaan hyvin, vaikka neidon raukea laulu onkin jo yksistään mukavan leimaava tekijä. Soitanto vaihtelee Treasure Huntin laiska-Garbage-rockista Cities Burning Downin vaaniskelevampaan kaarteluun. Mm. The Killersiä, Placeboa ja Snow Patrolia lämmitellyt nelikko taitaa tyylikkäästi kaartavan stadion-kaaren, mikä osittain selittää kyseiset lämmittelyt. Mutta yhtyeellä on onneksi myös Steinin kaltainen aika omaperäinen laulaja sekä oikeasti tarttuvia kappaleita. Kvartetti taitaa heleämpien nyanssien hyödyntämisen, eikä survo kaariaan aivan tukkoon tai jylhistele ihan jylhistelyn vuoksi. Soitossa on mukavasti heleää rullaavuutta ja ilmavaa herkkyyttä myös.

Sopivan korostamattomilla taputuksilla rytmittyvä Nightingale istahtaa komeasti asioiden ääreen ja kasvattaa itsestään pikkuhiljaa jykevämpää patsasta. Seesteisyyden ja koukkujen yhtälö nivoutuu mainiosti yhteen venyttelevällä Let´s Be Kidsillä. Haikea Ms. Bell´s Song saa peräänsä parin minuutin junnaavan Radio Wars Themen. Sähköisesti sykkivä Golden Web siirtyy jälleen kylmien neonvalojen alle post rock-tunnelmissa. Energinen Into The Chaos lähtee potkimaan rockimmin ja kaartamaan isommin, muttei maalailustaan huolimatta vedä vertoja rauhallisemmille siivuille. Digital Hearts onnistuu positiivisemmalla sykkeellään nostamaan peukun taas selkeämmin pystyyn. Venyttelevän kantava How Long on sopivan raukea päätös tälle levylle, jonka valtaosa biiseistä jättää hyvälle mielelle ja harkitsemaan lisäpyöräytyksiä. Niin oikein.