Kreator: Hordes of Chaos

SPV/Steamhammer

Teutoni-thrashin superikonin Mille Petrozzan luotsaama Kreator tekee uusimmalla pitkäsoitollaan Hordes of Chaos palveluksen kaikille 80- ja 90-luvuilla ns. wanhan koulukunnan metelöintiin kiinni kasvaneille. Hordes of Chaos on paluu Kreatorin juurille, viimeinen pala sitä jatkumoa, jonka Violent Revolution ja Enemy of God polkaisivat käyntiin. Kun kaksi edellistä Kreator-kiekkoa olivat soundeiltaan ja soitoiltaan lähes virheettömiä, ampuivat ne samalla hieman bändiä sen omaan jalkaan. Kreator ei ole yhtye, jonka pitäisi kuulostaa viimeiseen asti triggatulta tai miljoonan suotimen läpi valutetulta steriililtä monoliitilta. Hordes of Chaosilla tämä läksy on opittu, ja levy on äänitetty niin pitkälle liveolosuhteissa kuin mahdollista. Tämä kuuluu rosoisuutena, ilmavuutena ja ennen kaikkea aggressiivisuutena. Kreatorin jokusen kerran livenäkin nähneenä tämän voi todeta olevan erinomaisen hyvä ratkaisu.

Parhaimpina hetkinä levyllä minulle esittäytyvät ensimmäiset kappaleet Hordes of Chaos ja Warcurse. Nimibiisin perverssi duuripohjainen riffi on kuin Anssi Kelan hevikoulusta, mutta kuulostaa hämmentävän hyvältä. Muutenkin kappale on peruskauraa, tarttuva ja sopivan häijy. Warcursea saatiin kuunnella riittämiin jo ennen levyn ilmestymistä MySpacen kautta, ja kappale on ehkä perinteisintä Kreatoria tällä levyllä. Kertosäe päättyy tuttuakin tutumpaan Millen huutoon ”Violence is conquering the world!” – muun bändin pitäessä sopivasti paussia. Kautta linjan biisimateriaali on kohtuullisen vahvaa, tasaisen tappavaa ja tuttua Kreator-jytkettä.

Ensi alkuun tuntui, että tämä riittäisi. Millen laulu on ehkä hieman nääntyneen kuuloista, enkä heti hoksannut tämän saattavan olla jopa tarkoituksellista. Sami Yli-Sirniö vaikuttaisi tuoneen Kreatorin soundiin enemmän melodisuutta, mikä on ihan hieno asia, tämä kuului jo Enemy of Godilla. Vaikka biisit ovat täynnä Kreatorin aiemmilta levyiltä tuttuja maneereita (kuten ylempänä mainitsemani huuto), tuntuu Hordes of Chaos selvästi bändin parhaalta levyltä sitten Coma of Soulsin. Kuitenkin, mitä enemmän levy kieppuu soittimessa, sitä enemmän hiipii mieleen tunne, että jokin tässä sittenkin mättää. Tuntuu vähän hölmöltä nillittää tylsistymisestä – varsinkin kun Kreator on tehnyt joskus myös kokeellisempaa tavaraa, Endorama nyt ensimmäisenä tulee mieleen. Jostain se ajatus silti vain saapuu takaraivoon jyskyttämään: tämä kaikki on jo tehty kaksikymmentä vuotta sitten, ja vielä paljon paremmin. Se että aikaa on kulunut ei tee levystä epäoikeutetumpaa, mutta toisaalta turha hehkuttaakaan, kun vertailla voi aina vain siihen aiempaan tuotantoon. Hordes of Chaos on hyvä levy, ja avaa tyydyttävästi vuoden 2009 metallimarkkinat. Turha kuitenkaan odottaa mitään maata järisyttävää.