Roswell

Dave Grohlin väliaikainen visiitti Queens Of The Stone Agen rumpupallilla puhalsi selkeästi ilmaa myös Foo Fightersin jo hieman lässähtäneisiin purjeisiin. Järjestyksessään neljäs Foo-levy, One By One, on kelpo näyttö bändiltä, johon ainakin minä olin jo uskoni menettänyt. Vaikka levy ei sisälläkään aivan samanlaisia tiukkoja biletyshittejä kuin The Colour And The Shape, on se tälle hyvin läheistä sukua.

Loppusyksystä radioaaltoja piristänyt All My Life kiihdyttää One By Onen hyvään vauhtiin heti alkumetreistä. Rivakkaa mäiskettä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen taannoinen MTV Europe Video Music Awards, jonka ainoa hauska hetki koettiin, kun FF vetäisi juhlayleisön kiusaksi kappaleesta helvetin äänekkään ja rosoisen version. Siinä sitä oli sliipattuun britneychristina-huttuun tottuneella korvalla tekemistä.

Kakkossinkku Times Like This ei kuulijaa yhtä korkeaan lentoon nostata. Laahaavaa collegerock-rämpyttelyä voi toki tehdä tyylilläkin, kysykää vaikka Lemonheadsilta, mutta tällainen linja ei Foo Fightersille sovi. Onneksi psykedelia-vivahteisella introlla flirttaileva Disenchanted Lullaby on jo hieman eheämpää tekoa, kuten myös pidättelevän tuskaisesti etenevä Tired Of You. Jälkimmäisestä tulee vahvoja mielleyhtymiä The Posiesin suuntaan, mutta eipä tuollaisista juuri paranisi valittaa.

P.S. One By Onesta on ”tavallisen” version lisäksi liikkeellä myös bonus-dvd:n sisältävä tupla, johon pennoset kannattaa ehdottomasti sijoittaa, mikäli levy on ostoslistalla.