Julkaistu: 14.01.2003
Arvostelija: Jari Jokirinne
Roswell
Dave Grohlin väliaikainen visiitti Queens Of The Stone Agen rumpupallilla puhalsi selkeästi ilmaa myös Foo Fightersin jo hieman lässähtäneisiin purjeisiin. Järjestyksessään neljäs Foo-levy, One By One, on kelpo näyttö bändiltä, johon ainakin minä olin jo uskoni menettänyt. Vaikka levy ei sisälläkään aivan samanlaisia tiukkoja biletyshittejä kuin The Colour And The Shape, on se tälle hyvin läheistä sukua.
Loppusyksystä radioaaltoja piristänyt All My Life kiihdyttää One By Onen hyvään vauhtiin heti alkumetreistä. Rivakkaa mäiskettä kuunnellessa tulee väkisinkin mieleen taannoinen MTV Europe Video Music Awards, jonka ainoa hauska hetki koettiin, kun FF vetäisi juhlayleisön kiusaksi kappaleesta helvetin äänekkään ja rosoisen version. Siinä sitä oli sliipattuun britneychristina-huttuun tottuneella korvalla tekemistä.
Kakkossinkku Times Like This ei kuulijaa yhtä korkeaan lentoon nostata. Laahaavaa collegerock-rämpyttelyä voi toki tehdä tyylilläkin, kysykää vaikka Lemonheadsilta, mutta tällainen linja ei Foo Fightersille sovi. Onneksi psykedelia-vivahteisella introlla flirttaileva Disenchanted Lullaby on jo hieman eheämpää tekoa, kuten myös pidättelevän tuskaisesti etenevä Tired Of You. Jälkimmäisestä tulee vahvoja mielleyhtymiä The Posiesin suuntaan, mutta eipä tuollaisista juuri paranisi valittaa.
P.S. One By Onesta on ”tavallisen” version lisäksi liikkeellä myös bonus-dvd:n sisältävä tupla, johon pennoset kannattaa ehdottomasti sijoittaa, mikäli levy on ostoslistalla.
Vielä Nirvanan ollessa aktiivinen bändin rumpali Dave Grohl teki biisejä myös pääyhtyeen ulkopuolella. Cobainin poismenon jälkeen Grohl perusti vuonna 1995 Foo Fightersin ja kokosi sooloäänitteidensä pohjalta yhdessä Barrett Jonesin kanssa yhtyeen debyyttialbumin. Grohl ei halunnut Fightersista mitään sooloprojektia, vaan keräsi ympärilleen osaavan soittajakatraan. Yhtyeen soundissa yhdistyy hard rockin hikisyyttä ja raskaita kitaroita taidokkaisiin pop-koukkuihin.
Uudelle vuosikymmennelle tultaessa yhtye harvensi albumiensa julkaisutahtia, mutta vuoden 2011 Wasting Lights ja kolme ja puoli vuotta myöhemmin julkaistu Sonic Highways ovat jatkaneet voittokulkua, vaikka levymyynnit ovat kautta linjan tippuneet. Voikin todeta, että vuosien saatossa bändistä on kasvanut yksi nimekkäimmistä Yhdysvaltalaisista yhtyeistä.
Dave Grohl - laulu ja kitara
Chris Shiflett - kitara
Pat Smear - kitara
Nate Mendel - basso
Taylor Hawkins - rummut
Linkki:
foofighters.com
(Päivitetty 20.11.2014)
Kommenttien keskiarvo:
Disenchanted Lullaby, All My Life ja Come Back on leyn parhaat biisit (mun mielestä)jag tycker! ;)
(Times like these, Disenchanted lullaby, Come back) MUTTA KYLLÄ NIITÄKIN KUUNTELEE . PARHAAT BIISIT MUN MIELESTÄ ON All my life, Low, Have it all, Halo ja Tired of you. JOS ARVOSTELLAAN MYÖS SE ERIKOISJULKAISUN MUKANA TULLUT DVD, NIIN SIINÄ OLIS SAANUT OLLA ENEMMÄN MATSKUA JA EKSTROJA. MUT KYLLÄ SE ALLMYLIFEn VIDEO OLI HYVÄ!
IHAN LOISTAVA KOKO JULKAISU!