Julkaistu: 15.02.2009
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Lifeforce
Müncheniläinen hardcore-yhtye The Blackout Argument jatkaa tuoreimmalla levyllään tumman melodisten emo-kaarien yhdistämistä hoocee-huutoon ja metalliseen sahaan ihan kelvolla otteella. Saksalais-viisikko rouhii menemään, keventäen sahaa maalailuilla, Raphael Schmidtin rouhean vokalisoinnin kuorruttaessa raskasta soutua milloin huuto-voimalla, milloin melodisemmalla kaarella. Kaiken kaikkiaan loppumauksi jää kuitenkin raivokas juntta, vaikka sitä ”lempeämpääkin” ilmaisua osataan kokonaisuudessa käyttää.
Kaava on siis alusta asti aika selkeä eikä siitä juuri poiketa. Tämä aiheuttaa sekä sen että levy maistuu alusta loppuun yhtä tinkimättömältä ja energisen kiukkuiselta, mutta myös sen ettei juuri yksittäisiä tähtihetkiä nouse esille. Toki esimerkiksi Seven Tones Of Greyn loppu-huudatus pistänee tukkaa heilumaan. Muutenkin viisikon iskukyky tuo melodisen hardcoren kentälle jälleen yhden vahvan haastajan. Core-skenen ulkopuolisen suosion nostamiseen yhtyeen pitääkin sitten haastaa oma kaavansa ja kehittää siihen vielä jotain aivan uutta. Selvällä suomella sanottuna yhtye on mestari oman kaavansa parissa, mutta se kaava kaipaisi hieman enemmän ravistelua.
Vuonna 2006 perustettu viisikko Munchenista. Nopeasti levydiilin saanut bändi yhdistelee musiikissaan tiukkaa hardcorea, metallista sahausta ja tummasävyistä emorockia.
Kotisivut: www.theblackoutargument.com
(Päivitetty 15.02.2009)