Crystal Antlers: Crystal Antlers (EP)

Touch and Go

Viime kes�n� Crystal Antlers -nime� totteleva viisikko Long Beachilt� her�tti huomiota omakustanne-ep:ll��n siihen malliin, ett� Touch and Go p��tti julkaista saman levyn my�hemmin syksyll�. Her�ttip� t�m� omankin huomioni.

Kuunnellessa iskee aluksi h�mmennys, koska levy on sanalla sanoen rikas, t�ynn� vaikutteita eri tyyleist�, t�ynn� erilaisia tunnelmia: psyke�, garagea, lo-fi-meininki�, eksoottisia rytmej�, progea, raskaita kitaroita ja niin edesp�in. On �lyt�n m��r� energiaa, vimmaa ja puhdasta kiimaa. Melkein joka suuntaan kurottava yhtye pakenee luokittelupyrkimyksi�, kuulostaa ajoittain 60-luvulta karanneelta hippib�ndilt�, ajoittain jonkun Mars Voltan ja Comets On Firen monipuoliselta rakkauslapselta, joka laulaessaan kiivaimmillaan huutaa kuin maailman reunalta alas katsomaan pakotettu. V�lill� kirskuu kovasti, v�lill� kaikki on miellytt�v�n utuista.

Kuuden biisin paketti pysyy t�ydellisesti kasassa, ja kokonaisuuden paras puoli onkin se yhten�isyys mit� ei kuvittelisi voivan synty� n�inkin laaja-alaisella skaalalla leikitt�ess�. Tuntuu jokseenkin sopivalta, ett� levyn on tuottanut Mars Voltan Ikie Owens. Kun kolmosbiisin loppupuolella kuulee taustalaulun vilvoittavat henk�ilyt, miettii voiko samanaikasesti n�in t�yteen vimmaa, pakotonta iloa, ahdistusta, puhdasta energiaa sek� rauhaa ahdettu julkaisu en�� parantua.

Ja sen se tekee, viel� kolmen biisin ajan.

Crystal Antlers on tehnyt kuusi biisi�, joiden muodostama kokonaisuus ei ole lainkaan vaatimaton. L�hes 25 minuuttia silkkaa parhautta, jonka ehtii kuunnella tunnissa kaksi kertaa, mutta kolmessa tunnissa jo seitsem�n kertaa. EP on kuin happoa vet�nyt raikas tuulahdus Kalifornian hiekkarantoja reunustavien moottoriteiden pakokaasuja t�h�n pohjoisen s��litt�v��n talveen, ja se on parasta ainakin juuri nyt.

Jos taso pysyy samana, on kev��ll� julkaistavalta esikoispitk�soitolta lupa odottaa paljon.