Dust Eater Dogs: Motoroil

Fullsteam/Maanalainen levykauppa

Turkulainen vuonna 1996 kasattu Dust Eater Dogs sekoittaa musiikissaan luovasti hardcorea, funkyn elementtej� ja perusrutistavaa rock’ n’ rollia. Majabackan veljessarja Daniel, Benny ja Markus t�ydennettyn� Christer S�dermanilla julkaisi hoocee-punk-numetal -henkisen Motor -kokopitk�n jo 1998, stoner –vaikutteinen Oil -niminen l�tty n�ki puolestaan p�iv�nvalon 2001. Loppuvuoden 2002 viihteeksi yhtye julkaisi molemmat l�tyt uudelleen samojen kansien sis�ss�, loogisesti nimell� Motoroil. Kyseess� on siis 23 kappaleen uusinta muutamilla bonuksilla ja vaikka biisej� onkin paljon, tuplalevyn statuksen voisi oikeastaan antaa vain sis�lt�jen vivahde-erojen takia.

Motoroililla DED:n soittoa t�ydent�v�t viel� Markus ja Harry. Kokonaisuuden aloittava Oil -levy juoksee aina tiukan jyr��v�st� roketista (Millstone Grrind, Three Little Rascals) funkimpaan ja popimpaan osastoon Oneday Strongilla, jossa ensi kertaa erottaa yhtyeen ideologiaan kuuluvaa kristillispainotteista sanomaa, sek� miltei Rage Againt The Machine -henkiseen hyppyytykseen Sounds Like Dynamitella. Vet�v�ll� sointukierrolla etenev� Total Rinse vakuuttaa siin� miss� kaanonfiilistelev�st� alusta grooveen juoksuun yltyv� Brothers New Life. Hieno on my�s Ballad From Gravel Rd.

Vanhempaa materiaalia sis�lt�v� Motor starttaa vauhdikkaasti melko hooceefunknumetal –revittelyll� Every Knee Shall Bow. Progemaailmaa syleilev� Input r�hisee kertos�keess��n jo siin� m��rin, ett� eron kahden levyllisen v�lill� erottaa. Minun osaltani vaakakuppi kallistuu tuohon tuoreempaan rockimpaan suuntaan, vaikkei r�hin�numetallissakaan sin�ns� vikaa ole. Makuasia. 1997 ��nitetyn ensimm�isen eepeen nimibiisi� Thunderlegi� kuunnellessa voi todeta paljon p�ly� leijailleen aavikon ylitse Motorin ja Oilin v�lill�. Kaikkinensa levy on siis aika kattava kuvaus DED:n urasta t�h�n asti erilaisine musiikillisine vaikutteineen. Motor –osuudesta nousee muita korkeammalle riehakas Racing For The Goal jamittelus�keineen ja raivokertseineen. Ja kyll� hymy nousi my�s kappaleen alun ykskakskolnel..! -starttihuudosta muuten englanninkielisell� levyll�. Heti per��n raivokkaasti starttaava Tilt, Tilt vakuuttaa rauhallisen melodisissa s�keiss��n, joihin rupinen laulu tuo mukavaa kontrastia.

Olen todennut monen ihmisen suhtautuvan melko nuivasti rehellisesti kristillisiin orkestereihin. Loputtomastihan sit� voisi keskustella aiheesta ”lyriikan merkitys rockmusiikissa”, mutta itse ainakin keksin loputtomasti huonompiakin laulunaiheita. Tyylikk��n paketin tuoreempi kama oli itselleni huomattavasti positiivisempi tuttavuus, loppulevyn pomppurytistys k�y aika pian puuduttavaksi. Mutta hyv��n suuntaan ollaan siis menossa.