Dead By Gun: Pulse

Hype

Jotenkin sitä kuvittelisi, että kun yhtye siirtyy isolta monikansalliselta levy-yhtiöltä pienemmälle kotimaiselle, olisi jälki edes hieman rosoisempaa tai omaperäisempää kuin se kliinisyys, mitä Dead By Gun tarjoilee toisella levyllään.

Reipas ja ajoittain melko päteväkin esikoinen on saanut Pulsesta seuraajan, joka pyllistää kuulijalle photoshopattua hanuriaan samalla kun se keskittyy palvomaan esikuviaan. Periaatteessa kaikki on siis ok. Kolmen soinnun asenteikas katurock on tavoitteena, ja siitä kuuluu läpi ainakin yhtyeen innoittajien tätä nykyä jo kovin lässähtänyt meininki. Soitto rullaa, biiseissä on välillä jopa ideaa ja laulukin onnistuu herättämään tunteen tai kaksi. Lopputuloksena on kuitenkin sen verran tylsä paketti yhden ja saman idean toistoa, että tuntuu kuin kuuntelisi puoli tuntia yhtä ja samaa biisiä.

Pulsella on toki hetkensä, kuulen omia suosikkejani jostain 80-luvun alkupuoliskon kotimaisistakin katujyristä ja esimerkiksi levyn aloittavalla Between Heaven And Hellillä on mainio koukku, josta olisi voinut kehittää vaikka hienon popbiisin. Kokonaisuutena levy menee kuitenkin siitä mistä aita on matalin, ja kuultuaan kaksi biisiä on kuullut kaikki. Valjuus on sitä luokkaa, että levy sopisi hyvin lähinnä cocktailkutsujen taustamusiikiksi. Toisaalta, paketti kansineen kaikkineen huutaa isolla ettei siihen kannata yhdistää mitään eläkeläisten päiväkävelyä rajumpaa, joten yhdenmukaisuudesta erityismaininta.