Dead By Gun: Pulse

Hype

Jotenkin sit� kuvittelisi, ett� kun yhtye siirtyy isolta monikansalliselta levy-yhti�lt� pienemm�lle kotimaiselle, olisi j�lki edes hieman rosoisempaa tai omaper�isemp�� kuin se kliinisyys, mit� Dead By Gun tarjoilee toisella levyll��n.

Reipas ja ajoittain melko p�tev�kin esikoinen on saanut Pulsesta seuraajan, joka pyllist�� kuulijalle photoshopattua hanuriaan samalla kun se keskittyy palvomaan esikuviaan. Periaatteessa kaikki on siis ok. Kolmen soinnun asenteikas katurock on tavoitteena, ja siit� kuuluu l�pi ainakin yhtyeen innoittajien t�t� nyky� jo kovin l�ss�ht�nyt meininki. Soitto rullaa, biiseiss� on v�lill� jopa ideaa ja laulukin onnistuu her�tt�m��n tunteen tai kaksi. Lopputuloksena on kuitenkin sen verran tyls� paketti yhden ja saman idean toistoa, ett� tuntuu kuin kuuntelisi puoli tuntia yht� ja samaa biisi�.

Pulsella on toki hetkens�, kuulen omia suosikkejani jostain 80-luvun alkupuoliskon kotimaisistakin katujyrist� ja esimerkiksi levyn aloittavalla Between Heaven And Hellill� on mainio koukku, josta olisi voinut kehitt�� vaikka hienon popbiisin. Kokonaisuutena levy menee kuitenkin siit� mist� aita on matalin, ja kuultuaan kaksi biisi� on kuullut kaikki. Valjuus on sit� luokkaa, ett� levy sopisi hyvin l�hinn� cocktailkutsujen taustamusiikiksi. Toisaalta, paketti kansineen kaikkineen huutaa isolla ettei siihen kannata yhdist�� mit��n el�kel�isten p�iv�k�vely� rajumpaa, joten yhdenmukaisuudesta erityismaininta.