Sophie Zelmani: The Ocean And Me

Epic

Ruotsalainen Sophie Zelmani on jo pitkään tehnyt tasaisen laadukkaita pitkäsoittoja, mutta suurempaan suosioon tai edes tiedostettavuuteen asti neidon musiikki ei ole kotimaataan lukuun ottamatta noussut. Zelmani onkin omalla sympaattisella tavallaan jäänyt indie-fanaatikkojen ja suuren yleisön välimaastoon, profiloitumatta sen enempää kumpaankaan suuntaan.

Nyt, kun Zelmani on iältään jo lähempänä neljää - kuin kolmeakymmentä, alkaa muutos vähitellen hiipimään myös itse musiikkiin. Siinä missä Sing And Dance tarjoili vielä kohtalaisen reipastakin meininkiä, on viimeisimmän parin levyn tunnelmat painuneet vahvasti alakulon ja melankolian porteille. Ja kun ottaa huomioon, ettei Zelmanin musiikki lähtökohdiltaankaan ollut mitään yltiö-positiivista, puhutaan jo varsin synkkien fiiliksien sävyttämistä sävelistä. Toinen seikka, johon The Ocean And Me-levyä kuunnellessa kiinnittää huomiota, on se että Zelmanin musiikki näyttää jalostuneen vuosien varrella myös yhä pelkistetympään suuntaan. Piano ja akustinen kitara ovat johdattaneet Zelmania jo vuosikymmenen ajan, mutta säännöllisesti mukaan on mahtunut myös kokonaiselle bändille sovitettuja kappaleita. The Ocean And Me-levyn myötä nämä elementit on karsittu minimiin.

Aiemmat Sophie Zelmanin levyt eivät juuri ole vaatineet aikaa “sisäänpääsyyn”, mutta The Ocean And Me on tässäkin suhteessa pieni poikkeus. Se ei houkuttele samalla tavalla kuin esim. Sing And Dance eikä siinä ole aivan Memory Loves Youn syvyyttä. Pikemminkin levyä voidaan pitää yhden vahvan lenkin kelvollisena osana, ei yksittäisenä mestariteoksena.