Adagio: Archangels in Black

Listenable Records

Archangels in Black on ranskalaisen Adagion neljäs kokopitkä. Edellisestä levystä on ehtinyt vierähtää lähes neljä vuotta, ja laulajakin on matkan varrella vaihtunut - vokaalit hoitelee uudella levyllä suomalaisvahvistus Christian Palin. Tyylisuunnaltaan ranskalaisyhtye soittaa lievästi progressiivista powermetallia. Yhtye puhuu itsestään mielellään uusklassisen tyylin edustajana, ja kyllähän paikoitellen tilutellaan varsin barokkityylisesti, mutta melodisuudessa on muuten vähän säästelty. Saatekirje lupailee levyn olevan huomattavasti aggressiivisempi kuin edeltäjänsä, eikä se ihan väärässäkään ole. Osassa biiseistä tulee toki mieleen ehkä enemmän adjektiivi rujo.

Levyä voisi kokonaisuutena luonnehtia vaikeasti lähestyttäväksi. Soolot koostuvat pääosin tilutteluista, tuplabasari jytkyy ja riffit ovat usein tasaista puurtamista. Progressiivisuus näkyy lähinnä siinä, että biiseissä on paljon tempon vaihtoja ja väliosia. Välillä tämä kääntyy itseään vastaankin, kun biisissä tulee vastaan sellainen kohta, joka ei siihen hirveän hyvin sovi. Tästä esimerkkinä on mammuttibiisi Codex Oscura joka sisältää paikoitellen varsin mainiota tunnelmointia, mutta jostain syystä loppupuolelle on nähty tarpeelliseksi lisätä lyhyt pätkä päätöntä jytyytystä. Toiseksi viimeinen biisi Twilight at Dawn sisältää sekin mielenkiintoisia elementtejä, vaikka loppuosan päämäärätön kitarasoolo hieman sitä latistaakin. Levyn alkupuolelle on sentään kasautunut muutamia varsin toimivia ja tasalaatuisia biisejä ja viidentenä kuultava levyn nimibiisi on erityisen selkeästi levyn parhaimmistoa.

Adagion uuden pitkäsoiton kohdalla tuomio on varsin selkeä: levy on liian irtonainen kokonaisuus. Biiseissä on sellaisia kohtia joiden sopimista kyseiseen biisiin ei voi parhaalla tahdollakaan puolustella. Toisaalta paljon voisi antaa anteeksi, jos musiikillinen neurous muuten pulpahtelisi esiin tällä levyllä, mutta valitettavasti yhtye ei kykene silläkään saralla esittämään mitään erityisen kiinnostavaa.