Julkaistu: 08.02.2009
Arvostelija: Jarmo Panula
Season of Mist
Perinteisesti kitaraan nojaavan musiikin toteuttaminen ilman kitaraa on onnistuessaan kunnioitettavaa toimintaa. Cantata Sangui ei pelkästään erota metallimusiikkia onnistuneesti sähkökitaran vallasta, vaan julkaisee tämän debyyttipitkäsoittonsa myötä nipullisen aivan loistavia sävellyksiä. Nimihirviö On Rituals and Correspondence in Constructed Realitiesin ainutlaatuinen sointi perustuu puhtaaseen naisääneen, koskettimiin, kahteen bassoon, sekä taustamurinaan ja rumpuihin. Neljää ja puolta tähteä ei kuitenkaan heru kenellekään minulta vain siksi, että musiikki olisi erilaista tai uutta rakentavaa. Cantata Sangui on siis tehnyt kaksitoistavuotisen historiansa aikana muutakin oikein, kuin hylännyt kitaran.
Onhan Cantata Sangui kärjistetysti sanottuna soittajien musiikkia, ainakin vähän. Tai ainakaan ihan ensikuulemalta levy tuskin kenellekään aukeaa ja kitarattomassa metallissa piilee monille ryhmille varmasti oma viehätysvoimansa. Röyhkeän suoraa tarttuvuuttakin on silti mukana, kuten täsmähitit Broken Stars ja We´ll Have It On Us parhaiten osoittavat. Yhtyeen ulosantia voi kokonaisuudessaan kuvailla tunnelman kautta tuotetuksi monisävyiseksi metalliksi, josta löytyy hivelevän härskejä sovitusratkaisuja ja vaikutteita aina blackmetallista ei-niin-metallisiin juttuihin.
Bassoilotteluksi albumin tuotokset eivät mene, vaikka bassojen kapasiteettia luonnollisesti hyödynnetäänkin tavallista enemmän. Pääosassa ovat kuitenkin laulu- ja kosketinmelodiat, joiden kautta luodaan aivan upeita tunnelmia ja kontrasteja sen lisäksi, että muutamat kertosäkeet vain yksinkertaisesti tempaavat aivan satasella mukaansa. Kahden aiemmin mainitun kappaleen lisäksi For the Forgotten Onen doomflirttailu, The Seven Liers-In-Waitin maagiset säkeistöt sekä No Longer in the Eyes of Aletheian ja Lazaruksen kertsit antavat kuulijoilleen melkoiset fiilikset.
Cantata Sangui on minun levyhyllyssäni ainutlaatuista musiikkia. On Rituals and Correspondence in Constructed Realities jää vain parin keskinkertaisemman vedon vuoksi askeleen päähän täysistä pisteistä. Kokonaisuus on saatu kuitenkin pelittämään aivan upeasti. Valtavirran suosikkia Cantatasta ei varmastikaan tule, mutta erityisesti hitusen erilaista metallikokemusta hakeville tämän levyn osuminen kohdalle on osuma parhaasta päästä.
Helsinkiläinen progressiivista ja goottihenkistä metallia soittava yhtye. No guitars!
Anna Pienimäki - laulu
Kari Husa - laulu
Tuomas Tunturituuli - basso
Juha Vilhunen - basso
Black Bolton - rummut
Hanna Sirola - koskettimet, taustalaulu
Kotisivut: www.cantatasangui.com
(Päivitetty 02.01.2009)
Kommenttien keskiarvo:
Makeita biisejä, hyvää soundia, kuunneltu monta kymmentä kertaa parissa kuukaudessa (sain promokappaleen hyppysiini), tuolta hyllystä löytyy monta sataa levyä, joita en ole vuosienkaan aikana kuunnellut näin montaa kertaa.