Mad Juana: Bruja On The Corner

Acetate

Suomalaisittain Sam Yaffan kitaroinnin myötä osittain kotimainen Mad Juana tuo lisää mustalaispunkahtavia piristysruiskeita talven pakkasiin. Yaffan vaimokkeen Karmen Guyn viettelevän monipuolinen laulusuoritus nousee vielä itse musiikistakin esiin, vaikka sieltä löytyy torvien ja haitarin kaltaisia aina persoonallisia instrumentteja. Verrattuna mustalaispunkin ehkä nimekkäimpään aktiivi-orkesteriin Gogol Bordelloon Mad Juana on selkeästi harmonisempi paketti – bändi ei monipuolisuudestaan huolimatta kaahaa hulluutta enteilevän kakofonian syliin vaan kappalemateriaalista löytyy kiivaimmissakin kohdissa selkeitä punaisia lankoja. Rauhallisemmassa puolessaan Juanat tuovatkin mieleen Arizonan meksiko-fiilistelijät Calexicon.

Levyn sävyt vaihtelevat Keep On Walkingin trumpetti-tulituksilla koristellusta nousuhumalaisesta hölkästä Valhallan vino-polkan kautta Domingon meksikolaiseen melankoliaan ja aina Is That Enoughin vispilä-tahdilla hipsuttelevaan viettelyyn, jossa Karmenin laulu todella pääsee oikeuksiinsa. Ja nämä kulmat kolutaan jo neljän ensimmäisen kappaleen aikana. Espanjan kieltäkin kuullaan La Bruja en la Esquinalla.

Varsinaisesti tylsiä hetkiä tämä yhdentoista sävellyksen kokonaisuus ei tarjoa ja se on iskevämpi kokonaisuus kuin esimerkiksi Bordellon edellinen (mihin ei kyseisen lätyn sekavuuden takia tarvita kovin paljon) mutta hakkaa ehkä myös Calexicon tuoreimman. Parasta Mad Juanaa omiin korviin ja tämän hetkin fiiliksiin on Bury Me Standingin kipakka hameenhelman heilutus sekä heti perään soivan Mad Love pohdiskele haikeus. Myös Strangers In Paradisen rytminvaihto hissuttelusta spurttiin jää vahvasti mieleen. Mainio lätty!