Richard Ashcroft: Human Conditions

Virgin

Aikoinaan laajan suosion saavuttaneen Verven keulakuvan Richard Ashcroftin toinen sooloalbumi ei pidemmän päälle herätä suuria tunteita. Human Conditions on kaunista kitaramaalailua, suuria tunteita ja laulajan ehdotonta sooloilua. Aluksi levy sai ihastumaan kovasti, mutta tarkemmalla kuuntelulla siitä ei löydy yksittäisiä loistopaloja eikä mikään jää erityisesti mieleen.

Samanlaisella temmolla etenevä levy sopii hyvin rauhalliseksi taustamusiikiksi, tunnelmiin jolloin musiikki ei saakaan nousta pääasiaksi. Ashcroft on hyvä biisien tekijä, mutta liikaa samanlaista brittihöysteistä poppailua on häneltäkin liikaa. Kauniissa maailmassa on niin paljon rankkuuttakin, että jonkun verran sitä voisi näkyä myös tällä levyllä.

Melankolisuuteen taipuvaisen miehen musiikista Verve paistaa todella paljon läpi niin sävellyksissä, sanoituksissa kuin tietenkin laulajassa itsessään. Vervellä musiikissa oli vain jotain muutakin, kuin sitä samaa tunnetilojen kuvailua ja lauseita sieltä sun täältä elämän varrelta. Mutta kuitenkin, aion jatkaa levyn kuuntelua, ja saatan ehkä ihastua siihen uudestaan. Human Conditions taitaa kuitenkin sopia näihin talvisiin maisemiin ja haikeisiin mielentiloihin. Muutosta se ei niihin saa, mutta molemminpuolista ymmärrystä ehkä.