Happy Times: Twang-o-matic

Twangsville

Harvemmin sitä levyarviota kirjoitellessaan pääsee osallistumaan henkilökohtaiseen vuoropuheluun artistin kanssa. Mutta joskus niinkin käy. Lukiessani omaa tekstiäni lainauksena instrumentaali-kitarasurffia soittavan Happy Times tuoreen levyn saatteesta, en oikein voi kuin hymyillä. Yhtyeen edellisellä tuotoksella kaikki oli muuten ihan kunnossa, paitsi että kappalemateriaali oli lainatavaraa. Siitä antamaani kritiikkiin ja toiveeseen yhtä vahvasta fiiliksestä ihan omalla sävelkynällä vastataan nyt. Ja kah, olin oikeassa. Happy Times osaa nimittäin pistellä omillaan vähintään yhtä tarttuvasti. Tällä levyllä on nimittäin myös kaksi bonusta, ja vaikka ne tunnistaakin helposti Hendrixin Crosstown Trafficiksi ja klassiseksi Konevitsan kirkonkelloiksi, eivät ne millään asteella ”varasta showta” tai pyyhi pöytää yhtyeen omalla materiaalilla.

Kuten nimestä voi päätellä, tältä levyltä löytyy kaikuisaa rautalanka-twangiä, jonka kuulaus erottaa yhtyettä hieman sekä The Verticalsin että Laika & The Cosmonautsin surfaamisesta. Siinä mielessä yhtye kulkeekin hiukan lähempänä Agentsin rautalankaa. Oman alansa klassikoita, joita aiemmassa arviossa peräänkuulutin, ei ehkä ihan yksittäisissä erissä nouse mitenkään saman tein esiin. Mutta enemmän tässäkin tapauksessa on kyse kaiken kaikkiaan mainiosta linjasta ja hienosti luodusta tumman melankolisesta, mutta juoksevasta tunnelmasta. Happy Times voisikin olla loistavaa soundtrackia yölliselle autoilulle, tyhjillä teillä, valokeilojen halkoessa pimeyttä. Tänks!