Julkaistu: 01.02.2009
Arvostelija: Jarmo Panula
Steamhammer
A-Lexin ilmestyttyä toimituksen promovalikoimaan otin reippaasti riskin. Legendaarisen Sepulturan musiikki kun on minulle ennestään lähes täysin tuntematonta, joten näin yhdennentoista pitkäsoittonsa äärellä bändi on minun papereissani ihan samalla viivalla tuntemattomampien suuruuksien kanssa. Sen verran kuitenkin olen Sepulturan historiasta väkisinkin kuullut, että kultaisia vuosiaan bändi on viettänyt 90-luvun alussa ja siitä lähtien bändin suosio on laskenut käsi kädessä alkuperäisjäsenten lähtemisten kanssa, eli laskevaa trendiä olisi nyt mahdollista saada nousuun.
Mutta. Sepultura sulkee avaamani ovet edestään uutukaisen kuulostaessa juuri sellaiselta levyltä, jolta yksi saatetekstin lause antaa odottaa sen kuulostavan. Lähes tunnin lihavaa mittaa lähentelevä A-Lex on nimittäin kasattu kolme kuukautta kestäneiden studiojamien pohjalta. Toisin sanoen jätkät ovat lähteneet tekemään levyä ennen biisejä.
Hyvääkin levyltä toki löytyy. Ainakin Moloko Mestossa ja What I Do!ssa on minun korvieni mukaan paljonkin ideaa, vokalisti Derrick Greenin huudot miellyttävät korvaa ja kokonaispakettina A-Lex on synkän ja yhtenäisen tunnelmansa myötä ehyt paketti. Yhtyeen rujo, suora metallin ja hardcoren yhteensulauma on kuitenkin pääosin onttoa ja tylsää kuunneltavaa. Yksinkertaisuus ei tässä tapauksessa ole ollenkaan kaunista ja joitakin riffintapailuja kuunnellessa miettii, että miten tämän pohjalta voi kukaan lähteä tekemään biisiä.
En sitten tiedä, mitä apua sanoitukset toisivat A-Lexin ahdinkoon, sillä biisien Kellopeliappelsiini-aiheisiin teksteihin ei pääse juurikaan kiinni. Joka tapauksessa lätty on yhteen pötköön kuunneltuna sietämättömän puuduttava paketti, ja soundimaailman raakuuskaan ei juuri miellytä korvaa. Muutaman valonpilkahduksen lisäksi piristystä voi tietysti hakea levyn loppupuolen Ludwig Van -kappaleesta, joka siis toden totta on orkesteripohjainen Beethoven-cover..
Brasilialainen Sepultura perustettiin vuonna 1984 Max Cavaleran, Jairo Guedesin, Wagner Lamounierin, Paulo Jr.:n sekä Igor Cavaleran toimesta. Aluksi yhtyeen tyyli yhdisteli perinteistä thrash- ja deathmetallia, mutta 90-luvulle tultaessa ilmaisu kehittyi tyystin omanlaisekseen.
1991 julkaistu Arise-pitkäsoitto oli ensimmäinen yhtyeen "suurista" levyistä ja se nousi jopa Billboardin listalle. Kaksi vuotta myöhemmin ilmestynyt Chaos A.D. räjäytti lopullisesti pankin ja albumilta löytyikin läjäpäin tulevia klassikkokappaleita. Bändin soundi muuttui samalla aiempaa raaemmaksi ja ehdottomammaksi, Max Cavaleran vokalisoinnin kehittyessä niinikään uuteen suuntaan. 1996 ilmestynyt Roots toi muassaan vivahteita hc:n ja brasilialaisen kansanmusiikin suunnalta ja albumi groovaakin aivan erityisellä tavalla.
Rootsin jälkeen Max Cavalera erosi yhtyeestä ja perusti Soulflyn. Sepulturan suosio lähti tämän jälkeen selvään laskuun, vaikka uusi vokalisti Derrick Greene osoittikin olevansa mies paikallaan. Greenen kanssa yhtye on julkaissut neljä albumia, mutta Max Cavaleran aikaiseen menestykseen se ei ole enää yltänyt. Tätä nykyä basisti Paulo Jr. on yhtyeen ainoa alkuperäinen jäsen.
Derrick Greene - laulu
Andreas Kisser - kitara
Paulo Jr. - basso
Jean Dolabella - rummut
Linkki: sepultura.uol.com.br
(Päivitetty 12.07.2010)
