The Verticals: 8-Track

Hell´s Tone

Instrumentaalisurffauksen kiistaton kotimainen kuningas Laika & The Cosmonauts pisteli pillejä pussiin männä vuonna. Mutta ei hätää, muutkin osaavat tasapainoilla kitaralaudan päällä. Mustissa puvuissa poseeraava The Verticals on sekin surfcoreillut jo vuodesta 1996 eli mitään tyhjiön täyttämistä kuusikon Kasiraita-lätty ei ole. Mutta nyt Laikojen poistuttua areenalta on bändillä aika vahvaa tunkua sinne samoihin parrasvaloihin.

Kotimaisista artisteista Vertikaalit vertautuvat vahvoilla kosketinkuvioillaan myös lappeenrantalaisia huomattavasti elektronisempaan Aavikkoon ja selkeästi muutamaa astetta rockimpaan The Mutantsiin. Mitään täysin tavaramerkinomaista täysin omaleimaista elementtiä bändillä ei ainakaan tällä levyllä ole, yltäähän materiaali hetkittäin jopa huuliharppu-bluesgoovesta huutopunkkiin Black Suit And A Tiella. Kuusikon nostalgia-maku Leo Kresseineen ja Katsastuksineen on hatunnoston arvoista, vaikka tunnelmamaalailun saralla ei ehkä mennä saksalaisiin poliisisarjoihin (ennemmin takaa-ajo-funkin parissa kaahataan). Pistoleron synkeästi laukkaava särö on kyllä justiinsa tuimaa lännenmeininkiä, vaikka on siellä niitä leijailuitakin.

Katsastus on levyn parhaita yksittäisiä venkoiluja, mutta ei levyllä oikeastaan ole tylsiä hetkiä. Third Earillä perkussiot nousevat hyvin esiin. Blossanova yhdistelee samaan Vertikaaliyhtälöön bossanova-rytmiä ja rennosti leijailevaa savukiehkuraa. Ein Fall Für Zwein tiluttelu alkaa mennä jo… no niin, siis tiluttelun puolelle, mutta onneksi biisin Aavikkomainen kosketinkuvio on levyn mieleenjäävimpiä. Kelpo levytys.