Deathlike Silence: Saturday Night Evil

Spinefarm Records

Turkulainen Deathlike Silence p��tti vuonna 2007 ryhty� oman onnensa sep�ksi ja julkaisi debyyttialbuminsa Vigor Mortisin hartiapankin voimin lanseeraten samalla oman "haudankaivajametallinsa". Riski kuitenkin kannatti ja kun er�s kiekon siivu l�ysi tiens� viel� radion voimasoittoon oli pienimuotoinen menestystarina valmis. Nyt on koittanut toisen albumin aika, jolla tunnetusti punnitaan b�ndin veri. Oliko debyytti pelkk� onnenkantamoinen vai todellisen dynastian alku?

Saturday Night Evil soundaa ja tuntuu pitk�lti edelt�j�lt��n, kiitos tutun melodisen hard rockin ja metallin, sek� kauhutarinakeskeisten lyriikoiden. Jo esikoisella b�ndin soundi oli vahva ja toisella yritt�m�ll� siihen on puhallettu roppakaupalla lis�� persoonallisuutta. Siin� miss� jotkin debyytin osat tuntuivat olevan melkein pakkoavioliitossa kesken��n virtaa uutukainen huomattavasti jouhevammin eteenp�in. Tiiviimpi kokonaisuus on toisaalta karsinut kappaleiden yll�tt�vimpi� piirteit�, mik� toi debyytill� soppaan mukaan tietty� vieh�tyst�, mutta n�kisin ett� kokonaisuuden eheys on Deathlike Silencen kohdalla merkitt�v�mpi saavutus.

Turkulaisryhm� uskaltaa toisella albumillaan luottaa entist� rohkeammin peruselementteihin, joista jo esikoisen kappaleet leivottiin. T�m� luottamus my�s kannattaa, sill� biisien ideat ovat j�lleen ensiluokkaisia, eik� niit� tukahduteta turhan painolastin ja yli sadan raidan alle. Astetta kevyempi hard rock on monissa kohdin korvannut raskaampia metallielementtej�, mik� niinik��n on tehostanut paketin toimivuutta. Pieni miinus aiempaa rahdun yksipuolisemmasta kappalemateriaalista, joka saa tosin tukea yll�tt�v�st� Moonlight Shadow versioinnista. Mike Oldfieldin vanha kasarihitti saa uuden ilmeen kun etenkin kitaravelho Mr. Cerberos sek� upean ��nen omaava Ms. Maya pist�v�t parastaan. Mik�li siis vanhempi melodinen metalli on mieleen ja b�ndin esikoinen viihtyi soittimessa on Saturday Night Evil juuri oikea albumi levyhyllyyn.