Deathlike Silence: Saturday Night Evil

Spinefarm Records

Turkulainen Deathlike Silence päätti vuonna 2007 ryhtyä oman onnensa sepäksi ja julkaisi debyyttialbuminsa Vigor Mortisin hartiapankin voimin lanseeraten samalla oman "haudankaivajametallinsa". Riski kuitenkin kannatti ja kun eräs kiekon siivu löysi tiensä vielä radion voimasoittoon oli pienimuotoinen menestystarina valmis. Nyt on koittanut toisen albumin aika, jolla tunnetusti punnitaan bändin veri. Oliko debyytti pelkkä onnenkantamoinen vai todellisen dynastian alku?

Saturday Night Evil soundaa ja tuntuu pitkälti edeltäjältään, kiitos tutun melodisen hard rockin ja metallin, sekä kauhutarinakeskeisten lyriikoiden. Jo esikoisella bändin soundi oli vahva ja toisella yrittämällä siihen on puhallettu roppakaupalla lisää persoonallisuutta. Siinä missä jotkin debyytin osat tuntuivat olevan melkein pakkoavioliitossa keskenään virtaa uutukainen huomattavasti jouhevammin eteenpäin. Tiiviimpi kokonaisuus on toisaalta karsinut kappaleiden yllättävimpiä piirteitä, mikä toi debyytillä soppaan mukaan tiettyä viehätystä, mutta näkisin että kokonaisuuden eheys on Deathlike Silencen kohdalla merkittävämpi saavutus.

Turkulaisryhmä uskaltaa toisella albumillaan luottaa entistä rohkeammin peruselementteihin, joista jo esikoisen kappaleet leivottiin. Tämä luottamus myös kannattaa, sillä biisien ideat ovat jälleen ensiluokkaisia, eikä niitä tukahduteta turhan painolastin ja yli sadan raidan alle. Astetta kevyempi hard rock on monissa kohdin korvannut raskaampia metallielementtejä, mikä niinikään on tehostanut paketin toimivuutta. Pieni miinus aiempaa rahdun yksipuolisemmasta kappalemateriaalista, joka saa tosin tukea yllättävästä Moonlight Shadow versioinnista. Mike Oldfieldin vanha kasarihitti saa uuden ilmeen kun etenkin kitaravelho Mr. Cerberos sekä upean äänen omaava Ms. Maya pistävät parastaan. Mikäli siis vanhempi melodinen metalli on mieleen ja bändin esikoinen viihtyi soittimessa on Saturday Night Evil juuri oikea albumi levyhyllyyn.