O´Death: Broken Hymns, Limbs And Skin

City Slang

Erikoisesti nimetty O´Death ei ole valinnut tavanomaisinta polkua kynnettäväkseen. Yhtyeen käsissä kieroutunut folk kohtaa vaappuvan punk-rämistelyn, mutta kyseessä ei tosiaankaan ole sama resepti, jota mm. Flogging Molly on menestyksekkäästi soveltanut. O´Deathin tapauksessa totuudenmukaisempaa on puhua jonkinlaisesta Tom Waitsin punk-vastineesta ja esim. Firewaterin ja DeVotchKan hengenheimolaisesta.

Jos tarkkoja ollaan, on O´Death paljon muutakin kuin folkpunkkia. Sen käsissä niin jazz, swing kuin garagerokkikin saavat ylleen orastavasti epävireisen, mutta samalla varsin mielenkiintoisen kuosin. Kun mieleen hiipivät kuriositeetti-arvot saa pyyhkäistyä sivuun, on erittäin mukava huomata, että Broken Hymns, Limbs And Skin sisältää pääosin ihan oikeaan melodiamuotoon kirjoitettuja kappaleita - ei pelkkää tyylien ja random-riimien sekamelskaa. Ihan killeri-osaston tavaraa levy ei valitettavasti tarjoa, joskin ”vanhalla kunnon hilipati-hipalla” etenevä Ratscars pääsee jo lähelle kymppiä.

Broken Hymns, Limbs And Skin on varteenotettava tutustumisen aihe kaikille, joiden päätä musiikillinen seikkailumieli ja silkka pöhköys eivät pelota. Varsinaista tarttumapintaa siitä ei ensi silmäyksellä löydä, mutta hivenen pidemmässä juoksussa se alkaa vähitellen paljastaa todellisia kasvojaan. Jo nyt on kuitenkin selvää että esim. Gogol Bordellolla bändi pesee suoranaisesti lattia.