Pintandwefall: Hong Kong, Baby

GAEA

Pintandwefallin reilun vuoden takainen debyytti oli ihailtavan raikas ja omaperäinen yhdistelmä puuhasteluestetiikkaa ja hienoja sävellyksiä. Pintit eivät ole lähteneet toimivaa konseptia muuttamaan, ja hyvä näin, sillä Hong Kong, Baby rymistelee puolituntisen kestonsa läpi samalla intensiteetillä, mutta entistäkin tasaisemmalla kappalemateriaalilla.

Ensimmäistä täsmähittiä ei tarvitse odotella minuuttiakaan, sillä Bird Of The Birds koukuttaa heti pitelemättömän energisellä kertosäkeellään. Angus sen sijaan on hyvä esimerkki yhtyeen täysin omasta tyylistä - itselleni ei ainakaan ole tullut vastaan toista piraijamaailmaan sijoittuvaa autotallitangoa. Läpi levyn pienet yksityiskohdat summautuvat matematiikan lakien vastaisesti suuremmiksi kokonaisuuksiksi, kuten jo Maxi Baby -EP:ltä tutussa Jailissa. Kappaleessa melodia, kulmikas svengi ja lyriikat olisivat yksinäänkin hienoja, mutta nerokkaat taustalaulut punovat koko paketista kerrassaan häikäisevän.

Albumin loppupuolella tunnelma hieman levähtää parin ihmeellisen vaisun numeron kohdalla, mutta notkahdusta tasapainottaa onneksi sydäntäsärkevä balladi Sad Song. Vaikka Pintandwefallin lyriikoissa piilee usein pilke silmäkulmassa, ei Sad Songin aikana ole tilaa pelleilylle. On upeaa huomata että yhtye hallitsee myös tummemman tunnelmoinnin täysin suvereenisti.

Pintandwefallin yhteydessä muistetaan aina mainostaa yhtyeen soittotaidottomuutta, mutta täysin syyttä. Kaiken maailman sessiomuusikoilla ja soolopervertikoilla olisi paljon opittavaa Pintien yhteissoiton tiukkuudesta ja tyylitajusta. Soittoratkaisut ja lauluharmoniat poikkeavat ehkä perinteisistä, mutta juuri tässä piilee Pintandwefallin nerokkuus. Maailmassa ei kertakaikkiaan ole toista Pintandwefallia. Toivottavasti myös ulkomailla tajutaan se pian.