Subhumans: The Day The Country Died/From The Cradle To The Grave

Bluurg/Southern

Vuonna 2007 tuoreimman albuminsa Internal Riot yli kahdenkymmenen vuoden levytystauon jälkeen julkaissut englantilainen anarko-punk-yhtye Subhumans aktivoitui kymmenisen vuotta sitten. Sittemmin yhtye on ehtinyt myös mm. keikkailemaan suomalaisen punk-kesän ykköskinkereillä, Puntala-rockissa vuonna 2004. Yhtye hajosi vuonna 1985, jonka jälkeen osa porukasta on toiminut aktiivisesti mm. ska-vaihteella etenevässä Citizen Fishissä, joka tuli myös nähtyä mainituilla Puntalan kekkereillä. Kaksi kärpästä yhdellä suihkaisulla… Nyt yhtyeen kaksi klassista albumia, vuoden 1983 debyytti The Day That Country Died ja vuoden sisällä seurannut From The Cradle To The Grave julkaistaa uudelleen ”sellaisina kuin miltä niiden olisi pitänyt alunperinkin kuulostaa”.

Subhumansin paahto on energistä punkrokkia, jossa solisti Dick Lucasin vahvasti brittiaksenttinen kipakka laulu toimii erityisen leimaavan tekijänä. Nykykorvilla kuultuna yhtyeen klassikot ovat ihan mukaansa tempaavia, mutta samassa mielessä ”käänteentekevää” näissä sävellyksissä ei tietenkään enää ole kuin mitä on saattanut olla ja ollutkin silloin alun perin. Toki esimerkiksi Grave-levyn päättävä yli 16-minuuttinen nimibiisi on edelleen punk-skenessä aika harvinainen täky tummine iisimpine tunnelmointeineen ja proge-pituuksineen. Marssi-punkisti mätkivän Mickey Mouse Is Deadin ja edellämainitun välille mahtuu monenlaista tykitystä, mutta yhtyeen soundi on silti koko ajan tunnistettavissa. Alkuperäisiltä analogi-nauhoilta remasteroidut albumit ovat toki edelleen punk-henkeen sopivasti rouheita, mutta vaikka mistään kliinisimmästä musiikista ei onneksi olekaan kyse ei yhtye ainakaan näillä miksauksilla missään kohta vedä touhua tukkoon asti. Riffijuoksutuksissa on hyvää imua ja Dickin sympaattisen julistavaa laulua kuuntelee mielellään. Subhumans ei ehkä ole brittipunkin legendaarisin nimi, mutta kyllä bändin alkupään julkaisut kelpaa uudelleenkin lämmitellä. Toimii edelleen.