Los Bastardos Finlandeses: Return Of El Diablo

100% Record Company

Kun kuulin ensi kertaa Los Bastardos Finlandeses -nimisestä orkesterista, olin valmis iskemään otsani seinään. Jälleen uusi ilmeisen lyhytikäinen ”superkokoonpano”, jonka ansiot koostuisivat lähinnä keikoilla kuultavista wanhoista hiteistä ja vanhojen fanien lämmittelystä. Los Bastardos Finlandeses nimittäin koostuu kotimaisista pitkän linjan rockpersoonista, joista nimekkäin lienee entinen Peer Günt-rumpali Twist Twist Erkinharju. Pelkkä Kouvolan Bonhamin mukanaolo antaa valveutuneemmille musiikinkuluttajille hieman osviittaa minkätyyppisestä rymistelystä voisi olla kysymys. Kakkoslevy Return Of El Diablon myötä puheet hetken huumasta ja väsyneistä papoista on kuitenkin syytä nopeasti kuopata.

Nakit ja muusi -rock n´ rollia tässä suolletaan, eikä pienen maistelusession jälkeen yhtään hullumpaa sellaista. Bändin teema on jo ensilevyltä tuttu western-meininki, tulisten texmex-hajujen ja -makujen lisäksi kaikuja kantautuu selvästi myös ZZ Topista ja Motörheadista. Return of El Diablo on saluunan- ja hienhajuista raavaiden miesten rockia ilman liiallisia mausteita. Meininki on ilahduttavan uskollista perinteille ja tunnelmaltaan juuri sitä mitä odottaa sopii. Los Bastardos Finlandesesin musiikissa haisee prätkänahka, moottoriöljy ja tequila, eikä ole vaikea kuvitella tällaisen väännön toimivan etenkin livenä varsin mainiosti. Hieman miinusta on pakko silti antaa biisimateriaalin epätasaisuudesta. Levyllä on mainioita ralleja, kuten esimerkiksi Red Eyed Rock N´ Roller tai Bravado, mutta valitettavan usein käteen jää vain hyvä ajatus – ihan kuin toteutus olisi tehty hieman puolilla valoilla. Voi olla että kysymys on vain spiritin siirtymättömyydestä treenikämpältä studioon, mutta jotenkin osasta biisejä jää hieman löysä olo. Myöskään mitään potin räjäyttävää superbiisiä ei Los Bastardos Finlandeses onnistu vielä tarjoilemaan.

Pakko Return of El Diablosta on silti pitää, lätty sisältää varsinkin kotimaisella tasolla mitattuna erittäin laadukasta rockia. Ehkä seuraavalla levyllä löytyy vielä se viimeinen vaihde jolla ruudinkatku jää ilmaan vähän pidemmäksi aikaa. Räväkkyys ja terävyys olisivat ne tekijät joilla tällainen musiikki saataisiin paremmin erottumaan kilpailijoistaan.