Julkaistu: 16.01.2009
Arvostelija: Ilkka Valpasvuo
Bad Vugum
Kolme seiskatuumaista 80-90-lukujen taitteessa julkaissut jonkin sortin metelipunk-yhtye Liimanarina liittyy uudelleenjulkaistavien vastakulttuurihaamujen joukkoon. Vugumin kaikkiaan 23 raidan lätty on alusta loppuun yhtä sympaattisen kuuntelukelvotonta möykkäämistä – soundit ovat haetun kauheat, laulusta ei voi puhua missään kohtaa ja tarinoiden haistatteluhenkinen tarinointi on piristävää vain hetkittäin. Ja olisi paljon piristävämpää jos siitä edes jossain kohtaa saisi selvää.
Nostalgia-arvoa tällä lätyllä on varmasti tuonaikaisen vastamusiikin ystävien keskuudessa. Itse taas en oikein koskaan ole ymmärtänyt mitä kiksiä siitä saa, jos pitää väkisin vääntää ns. musiikkia jossa ei kerta kaikkiaan ole mitään koukuttavaa elementtiä – ei melodisuutta, ei tunnelmaa, ei nerokasta lyriikkaa eikä oikeaa taitoa. Kaikki toki voivat tehdä musaa ja sitä julkisestikin esittää. Mutta ei siitä silti tarvitse kenenkään pitää tai olla kiinnostunut. Positiivisin asia Linkola-linkillä otsikoidulla uudelleenjulkaisulla onkin se että se todistaa että jopa täysin epämusiikillisilla avuilla voi musiikillisesti saada faneja. Jos ei muita niin ainakin Vugumin Heikosen, koska tämäkin lätty näkee kerran valon. Jonkun mielestä tämäkin on varmasti suurta neroutta. Minusta lähinnä tarpeetonta.
Kolme seiskatuumaista 80-90-lukujen taitteessa julkaissut metelipunk-yhtye.
Kotisivut: www.robotinpoikanen.com/liimanarina/liima.html
(Päivitetty 16.01.2009)
Kommenttien keskiarvo: