Chad VanGaalen: Soft Airplane

Sub Pop

Calgaryn kellariherkistelijä Chad VanGaalen siirtää kolmannella albumillaan musiikkinsa painopistettä aiempaa elektronisempaan suuntaan. Hänen popinsa on nyt vähemmän orgaanista ja samalla se on saanut yhtenäisemmän soundin: Skelliconnectionia vaivanneesta pienoisesta hajanaisuudesta on Soft Airplanella onnistuttu ottamaan askelia kohti kiteytetympää ja yhtenäisempää albumiasua.

Aiemmin pääosin eri biiseissä esiintyneet vaihtelut pienimuotoisen laulaja-lauluntekijä-materiaalin ja hieman elektronisemman ilmaisun välillä on nyt onnistuneemmin yhdistetty samoihin biiseihin, mutta mikään alusta loppuun yhdessä pysyvä albumi ei Soft Airplanekaan ole, vaikkei sille kerry mittaa kuin reilu 40 minuuttia. VanGaalenin uusintakin levyä voi kutsua kokoelmaksi poplauluja hyvin kanadalaisessa indiehengessä.

Laulut tosin ovat osin parempia kuin ennen, vaikka niitä on melko eri muoteista: aloittavan Willow Treen banjolla säestetystä herkistelystä puolivälin Phantom Anthillsin rumpukoneiden ja piiputuksen täyttämästä tanssipalasta aina lopun lähinnä meteliä muistuttavaan instruhäröily Frozen Energoniin. Parhaiten toimivia biisejä nämä kolme eivät kuitenkaan ole. Sen kunnian suon ennemmin vauhdikkaalle Bare Feet on Wet Griptapelle tai herkkyydessään musertavalle Molten Lightille (kertosäe I found you when I killed you tuntuu erityisen kauniilta), mutta ennen kaikkea TMNT Maskille, joka on levyn todellinen helmi: kaunis yhdistelmä viileän elektronista äänimaailmaa ja lämmössään lähinnä tuskaiselta kuulostavaa laulua. Jos levy kauttaaltaan olisi vastaavantasoisten kappaleiden kyllästämä, olisi se ehkä todellinen klassikko.

Tunnelmaltaan juuri oikealla tavalla hieman kireältä tuntuva Soft Airplane on askel eteenpäin, eikä VanGaalenia kannata ohittaa, jos herkkä-äänisellä laululla varustetut popteokset kiinnostavat. Epätasaisuudessaankin mies on jo luonut komean kokoelmalevyn verran hienoja biisejä.