Pää: Vahva elämänhalu

Rabbit Ilsn

Helsinkiläinen kolmen miehen vinorock-yhtye Pää on debyytilleen raskauttanut linjaansa riehakkaan särökaahauksen pariin aiemman enemmän näppäilypuolesta ammentaneen heleämmän linjan sijaan. Toki samaa vinoutta on edelleen mukana ja vahvimpia adjektiivisia kuvauksia on tässäkin kiero – muttei ilkeällä tavalla vaan sillain suoraviivaisen aggressiivisesti. Etenkin avausraita Super Power suorastaan jyrää. Refleksit keventää välillä nykivään riffiin ja sitä näppäilyäkin saadaan mukaan kaavaan. Raskaus on silti edelleen vahva tekijä. Vaanivasti starttaava Tarjous, josta en voi kieltäytyä jatkaa nykivää askellusta. Outo juttu ja sen piste ammentaa yhtälailla progeiseen spacerockiin kasvavasta haaveilusta kuin hevahtavien jyrä-osioiden voimasta.

Pään tarinat liikkuvat pään sisällä pohdiskellen ja kysellen, taistellen omien sisäisten demoniensa ja tarpeidensa kanssa. Tuokiokuvat ovat hetkellisiä ja ohi vilahtavia. Tällä levyllä yhtyeen tapa ”oksentaa” tunnevyöryä tapahtuu nimenomaan huudon ja jyrän kautta, siinä välissä pohdiskellaan enemmän sillä tulevalla purkauksella uhkaillen.Varsinaisia täysosumia levyltä en pysty nostamaan, muutenkaan materiaalista ei nouse sellaisia ylitse muiden hetkiä. Kaikesta polveilevuudestaan huolimatta Pään levy kulkee aika samoilla linjoilla alusta loppuun ja kaava on enemmän se vahva tekijä kuin yksittäisten biisien hienous. Rhesus A Plus-kappaleen lopun vino-kolkutuksen, Markiisi de Saden linnunlaulun ja hitaasti pianon kautta kasvavan instrumentaali-jylhäilyn sekä Supernaiivin raivokkaan metallimätkeisen polveilun kaltaiset jutut ovat toki mieleenjääviä elementtejä. Nielemisen vaikeuden suoraviivaisempi laulu miellyttää myös vastapainona kieroilulle ja mätkeelle.

Vinomman rocksärön ystäville Pää on suositeltava tuttavuus. Yhtye tasapainoilee kohtuullisen toimivasti pop-tarttuvuuden ja kuuljoita karttavan outorockin harmaassa välimaastossa. Pienellä lisäkoukkuannoksella tästä innostuisi varmasti yhtä paljon kuin vaikkapa Sydän, sydämestä.