Teemu Mattsson: Intuition

Free Agent

Trumpetisti Teemu Mattssonin toinen pitkäsoitto on kansia myöten tyylipuhdas moderni kotimainen jazz-levy. Mattsson avasi pelin pari vuotta sitten omaa nimeään kantavalla debyyttikiekolla, joka sai lehdissä hyviä arvioita. Herra on itselleni uusi tuttavuus, mutta kotisivuilta ongittu vakuuttava meriitti- ja soittajakaverilista paljastaa, että Mattssonin soittoa on hyvinkin saattanut kuulla jossain. CV-merkintöjä riittää Mambasta ja Jari Sillanpään orkesterista Eternal Erectioniin. Bänditoimimman ohessa Mattsson toimii studiomuusikkona, ja on soittanut esimerkiksi Scandinavian Music Groupin, Von Hertzen Brothersin ja Martti Servo & Napanderin levyillä. Lisäksi Mattsson on Suomen ainoan ammattimaisen big bandin, UMO Jazz Orchestran, ykköstrumpetisti ja on toiminut eri teattereissa musikaalien parissa.

Intuitionilla soittaa Mattssonin kvintetti, jossa miehen itsensä lisäksi musisoivat Ari Jokelainen (saksofonit), Teemu Eronen (rummut ja perkussiot), Mikael Jakobson (piano, rhodes) ja Ville Herala (basso). Levyn kaikki numerot yhtä lukuunottamatta ovat Mattssonin kynästä. Avauskappale Twelve on kuin aamuraukea venyttelysessio puettuna musiikin muotoon. Hieno tunnelmapala virittelee oikeanlaiset vibat. Menohaluja päästellään irti seuraavalla kappaleella Agreement ennen kuin nimiteos Intuition hidastaa taas. Erosen säveltämä pirteä Travelmates tassuttelee hyvällä tempolla tunnistettavan teeman ympärillä. Vieraileva muusikko Jarmo Saari näppäilee kappaleeseen kitarasoolon. It´s So Wrong tarjoaa puolestaan Aila Hettulan pianoa. Ennen rauhoittumista kiihdytetään kovimpaan laukkaan raidalla Home Fast. Viimeinen raita Lonely Night liikkuu nimensäkin perusteella nokturnaalisissa tunnelmissa ja päättää levyn tumman raukeisiin fiiliksiin.

Intuition ei ole liialla pituudella pilattu. Virkistävää ja antoisaa, sillä näin jokaiseen kymmenestä kappaleesta on mahdollista keskittyä kuuntelumatkan aikana. Ylenmääräistä fokusoitumista ei kuitenkaan tarvita, sillä vaikka laimeasta latte-jazzista ollaan kaukana, ei levy ole millään muotoa vaikea. Haasteellisuus ja viihdyttävyys ovat hyvin balanssissa. Pari kuuntelukertaa tosin tarvitaan koukkujen poimimiseen. Mutta kun ne löytää, voi levystä nauttia muutenkin kuin tunnelmanluojana. Erinomainen kiekko täynnä oivallisia sävellyksiä ja laadukasta soittoa.