Heavy Heavy Low Low: Turtle Nipple And The Toxic Shock

Ferret

Amerikasta tulee paljon samassa kaupallisuuden muotissa sekoitettua huttua, mukarankkaa heviä tai överiksi tuotettua r ´n´b:tä. Kun tämän pitää mielessä, on Heavy Heavy Low Low kuin John Cleese Monty Python-jaksojen alkusanoissa ”and now for something completely different”. Tätä bändiä ei saa tungettua lokeroon edes kilon palasina. Ensireaktio on ilman muuta shokki, ja kuunteluhierontaa tarvitaan reilusti ennen kuin ensimmäinen avautumisen merkki antaa kertoa itsestään. Yhtyeen sanoituksista ja biisien nimistä saattaisi ajatella että päihteiden käyttö on näillä pojilla verissä, samaa mielleyhtymää tukee myös totaalisen sekopäinen musiikki, jossa on ainesosina ainakin noisea, grindcorea, punkkia ja avantgarde-jazzia. Spazzcoreksi taitavat itse musiikkiaan kutsua, sikäli mikäli se näiden miljoonien genrejen seassa kenellekään mitään sanoo.

Tietenkään Heavy Heavy Low Low´ta ei voi arvostella vertaamalla sitä valtavirtaan, tai edes suurimpaan osaan marginaalimusiikista. On helppo kuvitella Turtle Nipple and the Toxic Shockin kolisevan kovastikin eräänlaista äärimmäistä elämäntyyliä kannattaviin yksilöihin, mutta mistään jokakodin putkimiehistä ei ole kysymys. Välillä sekavuus, jatkuva tempoilu ja suoranainen mekkalointi tuntuvat jopa kääntyvän yhtyettä vastaan, mutta lisäämällä kuunteluhierontaa tämä hieman korjaantuu. Turtle Nipple and the Toxic Shockia ei jaksa kuunnella varttituntia enempää kerrallaan, ei ainakaan selvin päin. Vaikka surina ja mellastus onkin sinänsä hauskaa, on pidemmän päälle puuduttavaa havaita, ettei varsinaisia hyviä biisejä ole eksynyt sekaan juuri lainkaan (Wasted on Black Flag-cover). Ihan kiva ei riitä, varsinkaan jos yrittämällä yritetään olla vieläpä rankkoja. Rankkaa Heavy Heavy Low Low ei ole kuin korville. Levyn pituus ilman viimeisenä kuultavaa lähes kuusitoistaminuuttista Please, That Bitch Will Outlive Us All -eeposta olisi kunnioitettavat 23 minuuttia, joten ns. lyhytannostuksen luulisi olevan OK myös taiteilijan puolesta. Ainakaan lopun kymmenminuuttista pörinä-outroa en näkisi taiteellisen vaikutelman kannalta oleellisen välttämättömänä.